Meilläkin on sitä suvussa, mutta huomattavasti lievemmässä muodossa.Jo toisessa sukupolvessa on viehtymys tiettyihin asioihin. Jo aikaisemmin kerroin purkkikeräilystä. Äitikin oli sellainen, että villiintyi aina jostakin.Näitä lasimaljoja oli meillä ensin yksi. Oikeanpuoleinen on ollut aina (minun ikäni) lapsuudenkodissani ja minut on siinä kastettu. Jossakin vaiheessa, kun tuli kirpputorit, Mamma alkoi käydä niillä ja osti sitten näitä kulhoja monia, monia. En edes tiedä kuinka monta... Varmaan kaikille lapsilleen ja myös osalle lastenlapsista. Joku niistä oli jo hukassakin ja kaikki eivät edes muistaneet saaneensa niitä. Nämä värikkäät kulhot ovat lasteni.
Tarjous ja keräilytuotteet ovat myös heikkous jo toisessa sukupolvessa. Euromarketeissa ei ole kyllä ollut yhtäkään keräilytuotetta, mitä äitini ei olisi ostanut, kun se kuponkivihko tuli postissa Me-lehden välissä.Minäkin olen lukuisia kertoja käynyt kaupassa äidin asioilla mukanani tarkka laskelma siitä, että ostosten summa varmaan on sopiva näille tarroille.Ettei siis maksa liikaa tai liian vähän!
Jonakin vuonna kaikki saivat lahjaksi Kerman savea, Mariskooleja,pussilakanoita, kattiloita, aterimia... en edes muista kaikkea. Ei silti; ne olivat laadukkaita ja Mamma osti niitä aina paljon ja pula-ajan kokeneena hyvästä sydämestään. Mamman kuoleman jälkeen niitä (esim. aterimia ja Mariskooleja)löytyi vielä komeroista ja Mariskoolit kärsivät jo inflaation. Yksikin poikapuolinen lapsenlapsi hämmästytti minut sanoen: Mikä on mariskooli! kun sitä hänelle tarjottiin! Käsitttämätöntä miten meidän suvussa joku voi olla noin tietämätön!Olin muuten hämmästynyt, kun kerran Huutonetissä näin siellä myytävän Tradekan spesiaalivärisiä Mariskooleja ja ne olivat kalliita! Vähän kuin harvinaisuuksia. Meidän suvussa ne eivät sitä ole!
No, minäkin nyt sitten seuraan äitini jalanjälkiä ja kerään jo toista sarjaa Essence-viinilaseja. Aikaisemmin ostin puoli tusinaa punaviinilaseja (K-kaupan keräilysarjaa silloin). Eli...hmm... aika toivoton tapaus, mutta jään kyllä toiseksi sen amerikkalaishimohamstraajanaisen rinnalla.
4 kommenttia:
Mullaki o noit Saara Hopea näppyläkippoi jo viis kappalet. Kaks kirkast läpinäkyvää, yks vaaleesinine (tai turkoosi), yks tummasinine ja yks vihriäine. Ja ain välil mää kattele eri paikoist, et tarttis saad ne lopukki. Mult puuttuu viäl semmone tumma turkoosi, ruskee ja harmaa, ainaki ne kolme. Yhde, kirkkaa, mää ole saanu äitilt ja loput itte ostanu. Ne o sopivii (ja kauniit) orkideoje aluskipoiks.
Meikäläisellä näppyläkippoja viisi kipaletta, kolme kirkasta, tummanruskea ja sininen. Ne on muuten käytännöllisiä niinkuin aina laadukkaat lasikipat. Niitä voi käyttää tuikkulyhtyinä, kukkaruukkuina ja tarjoiluastioina. Tai kastemaljoina...
Minäkin katsoin sen himohamstraajat ja täytyy myöntää, että tunnistin jotain piirteitä itsessäni. Ajattelin, että viime kädessä voisin ehkä helpostikin nyrjähtää tommoseksi hamstraajaksi, koska mulle ei ole vaikeaa elää kaaoksen keskellä ja inhoan siivoomista ja toisaalta olen kova säästämään kamaa. Elikkä jos huushollini alkaa näyttää patologiselta niin kutsukaa apuvoimia paikalle.
Niin ja vielä. Mullakin on niitä Essence punkkulaseja jo kuusi. Aluksi ajattelin, että kerään niitä kuusi, mutta nyt rupesin ajattelemaan, että täysi tusina ois komee.
Anna
Suvusta löytyy siis Essence-punkkulaseja varmaan kaksi tusinaa. Mulla on puolikas tusinasta (K-kaupan kytkytarjous joskus...). Saara Hopea- kippoja on vaan kolme. Mariskoolejakin löytyy, vaikka en keksi niille oikein mitään käyttöä enkä oikeastaan edes pidä niistä.
-Päivi
Ihania lasiesineitä sinulla! Itsekin usein katselen noita nyppyläkulhoja kirppareilla, varsinkin turkoosi miellyttää silmää kovin.
Himohamstraajia minäkin katselen ja välillä taitaa keräilijän ja hamstraajan ero olla aika häilyvä. Esimerkiksi se oluttölkkimies.
Meillä lapsuudessa äiti ei keräillyt yhtään mitään, kaikki lautasetkin oli eriparia. Mistähän lie olen itse saanut innostuksen keräillä lasia. :)
Lähetä kommentti