torstai 18. marraskuuta 2010

Lisää Ystävästä

 Eilisen blogikirjoituksen jälkeen innostuin tutkimaan Ystävän historiaa.

Koneesta löytyi nimilaatta ja siinä nimet Gritzner Durlach. Kirjoitin nimet lapulle ja salapoliisikolleegani J löysi heti netistä tämän! Sieltä sitten löytyy koko tehtaan tarina ja vaikka mitä muuta löytyisikään jos jaksaisi hakea.TAAS kerran tuli tunne, että mitä ihmettä tänä päivänä löytyisikään ilman tätä nettiä!
Huomatkaa! Sivulla on kuva siitä nimilaatastakin. Tästä voisi kuvitella, että täällä kaukana Suomessa joku maahantuoja on tilannut saksalaiselta ompelukoneenvalmistajalta erän Ystävä-nimisiä ompelukoneita. Siskoni muisteli, että äitini kasvatusäiti olisi saanut tämän koneen lahjaksi vuonna 1900 varmaankin sukulaisiltaan. Katsokaa konetta ja koristeita sen kuluneella pinnalla. Mitään yhtä kaunista käyttöesinettä ei nykyään enää valmisteta ja mikään nykyinen käyttöesine ei ole jäljellä sadan kolmentoista vuoden päästä; muutakuin ehkä museossa.

6 kommenttia:

Paula kirjoitti...

En olis muistanukkaa, et se Täti oli saanu se Ystävä vuan 1900 mut ny muisti. Äiti kertoo siin muistelukses: "Tätil oli oikee neulomakoneki nimeltäs Ystävä. Sen hän oli ostanu ittelles tuhanne yhreksäsattaa, saman vuan ko kävi rippiskoulu. Ei tullu koskaa kysyttyy, et mist hän ne rahat sai käännettyy. Teki vissii sillo jottai käsitöit, ko hän oli kyl mato niihi. Usseemma sänkypeitonki muista häne virkannee.

Auli kirjoitti...

Olisiko voinut saada rippilahjaksi rahaa jonkinverran tähän ompelukoneeseen,jos on samana vuonna käynyt rippikoulun? Tämä ompelukonetehdas on vuonna 1957 (syntymävuoteni) myyty Pfaffille, joka edelleen valmistaa ompelukoneita ja kuulemma hyviä sellaisia, vaikkei minulla ole koskaan ollut yhtään Pfaffia.

Zzz kirjoitti...

Eipä nykyisiin käyttötavaroihin tule tällaisia siteitä eivätkä ne tosin kestäkään yli sataa vuotta.

Komeat ovat koristeet ja oikein silmissä näkyy, kuinka mestarit häärivät koneiden teossa :)

Anonyymi kirjoitti...

Mulla on ihan selvä mielikuva (äidin kertomana), että ompelukone oli ainakin osittain lahja. Olisvatkohan omaiset halunneet avittaa rippilasta? Tuolloinhan ei ollut sosiaaliturvaa eikä tätin elämäntaipaleen ennuste sairauden vuoksi ollut erityisen siloinen. Omaiset ehkä ajattelivat hänelle mahdollisuuksia tienesteihin, kun täti oli 'mato' käsitöissä.
- Päivi

Anonyymi kirjoitti...

Jännää katsella näitä kuvia "Ystävästä" ja sen hienoista kukkakoristeista. Jännää se on siksi, että vielä minunkin lapsuudessani 70-luvulla se oli vielä ennenkaikkia käyttäesine. Sillä minäkin olen oppinut ompelemaan. Ja oikein vieläkin korvissani kuulen millainen ääni siitä lähti.

Nyt vasta oikein silmäni avautuvat näkemään miten kauniita kukkakoristeet ovat mustassa rungossa. Ne ovat niin tuttuja, mutta eri silmin niitä silloin lapsena ja nuorena katselin...

Anna

Unknown kirjoitti...

Hei. satuin lukemaan jutun vanhasta ystävä ompelukoneesta. olen etsinyt tietoa siitä huonolla menestyksellä...olisi mukava tietää onko siihen kuulunu metallinen jalka vai puulaatikko jne... terkuin mari