lauantai 27. marraskuuta 2010

Huopasydän

 Ostin käsityömessuilta ison kasan A4:n kokoisia erivärisiä huopa-arkkeja. Amerikkalaisissa ja ranskalaisissa jouluaskartelulehdissä on ollut paljon hienoja huovasta tehtyjä joulukoristeita ja innostuin niistä ja ajattelin kokeilla.
 Minulla on iso kasa satiininyörejä, joita sain yhdeltä Arjalta, joka oli polttanut sukunsa adresseja. Ajattelin silloin, että voin kai ne ottaa, vaikka en silloin oikein keksinyt mihin niitä voisi käyttää. Ne on tosi kauniita ja hienon värisiä.
Suuren käsityölehden muutaman vuoden takaisessa joulunumerossa oli tälläinen sashiko-kirjonnalla koristeltu sydän ja aloitin tästä. Se sashiko-kirjonta on sellaista kirjontaa, millä japanilaiset ovat tehneet lämpimiä vaatteita yhdistämällä kankaita, vähän toppakankaan tyyliin.Pistot tehdään etupistoin, siis pistoista helpoimmilla.Sydämestä tuli mielestäni aika hieno ja satiininyöri sopii siihen hienosti.Silti kun netistä katselin lisää aiheesta huomasin, että meikäläisen pistot eivät ole lainkaan niin hienoja kuin siellä olleissa töissä näkyi olevan. Hmm.. Ei haittaa yhtään ainakaan tässä koristesydämessä. Koulussakin jo muutamat 7-luokkalaiset alkoivat tehdä samoja sydämiä koulun huovista. Niissä vaan ei ole niin hienoja värejä kuin omissani.Huomenna meinaan kokeilla niitä Marie-Claire-lehden tähtiä. Niitä sitten myöhemmin...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

NO, eipä ole tullut mieleenkään ottaa adresseista nyörejä talteen. Mutta idea on hyvä, laitetaanpa "korvan taakse"! Ne ovat kyllä tosi kauniita ja kaiken lisäksi minä kierrätysihmisenä tykkään kaikesta minkä voisi käyttää uudelleen. Joillekin adressinyörien uusioköyttö voi kyllä olla liikaa...

Sinä varmaaan olet jo huomannut ottaa neuleiden satiiniripustuslenkit/venymisenestot talteen? Käyvät Tilda-ompeluun oikein sopivasti. Ja huopasydämiin.

Kun on kierrättäjän roolin ottanut, saa kaikkea kamaa tai ainakin moni kysyy että olisko sulla käyttöä tälle ja tälle. Juuri eilen sain säkillisen vanhoja puuvillaverhoja matonkuteiksi eräältä työkaverilta. Ja kyllähän ne mulle kelpasi! Vintti pursuaa kyllä kuteita, mutta...

Mervi

Auli kirjoitti...

Niinpä. Kierrätys herättää kyllä joskus ajatuksia ja hämmentäviäkin sellaisia. Itsekin olin myös vähän hämmentynyt niistä adressejen nyöreistä. Ihan kuin niissä olisi jotakin surua mukana, muka. Vähän oudolta tuntuisi myös laittaa adresseja paperikeräyslaatikkoon, ne olisi pakko polttaa... Ehkä ne nyörit kuitenkin ovat siinä se persoonattomin osa. Minulla on täällä tallessa äitini ja isäni adressit ja varmaan ne tulevat olemaan tallessa jatkossakin. Jollakin tavalla ne ovat sellaisia, ettei niitä ihan helpolla hävitättäisi, enkä alkaisi niitä nyörejä varmaan ottaa pois. Toisaalta ei niitä kyllä oikein tusisi mieleen jälkeenpäin lueskellakaan...Mutta jos olisi puhe omista adresseista niin minulle olisi kyllä ihan vaan positiivinen tieto, että niistä olisi jotain konkreettista iloa jollekin käsityöntekijälle...

Neferi kirjoitti...

Yllättävän monenlaista voi kierrättää, minulla esim. on muoviosia ja metallia purettuna erilaisista vaatteista ja suvun vanhoista käsveskoista mm....ja kaikkea muuta heehheeh.

Mukava sydänidea.