torstai 4. marraskuuta 2010

Himohamstraajat

Telkkarista tulee sarja himohamstraajista. Se on kyllä aika järkkyä katseltavaa. Nämä ihmiset säästävät kaiken.Edellisen ohjelman naisen pihakin oli täynnä kamaa. Siellä oli mm.vaaterekkejä lumisessa maisemassa! No, häädön uhalla hän oli kutsunut pelastuspartion paikalle, mutta eihän siitä mitään tullut, kun hän parkui joka esineen perään, eikä millään voinut luopua mistään. Eli hän oli toivoton tapaus.

Meilläkin on sitä suvussa, mutta huomattavasti lievemmässä muodossa.Jo toisessa sukupolvessa on viehtymys tiettyihin asioihin. Jo aikaisemmin kerroin purkkikeräilystä. Äitikin oli sellainen, että villiintyi aina jostakin.Näitä lasimaljoja oli meillä ensin yksi. Oikeanpuoleinen on ollut aina (minun ikäni) lapsuudenkodissani ja minut on siinä kastettu. Jossakin vaiheessa, kun tuli kirpputorit, Mamma alkoi käydä niillä ja osti sitten näitä kulhoja monia, monia. En edes tiedä kuinka monta... Varmaan kaikille lapsilleen ja myös osalle lastenlapsista. Joku niistä oli jo hukassakin ja kaikki eivät edes muistaneet saaneensa niitä. Nämä värikkäät kulhot ovat lasteni.
 Myös minulla on sama taipumus lasiesineiden himoitsemiseen, Pienen aurinkopullon olen saanut lahjaksi pienenä tyttönä, eikä ole aavistustakaan mistä tai keneltä. Näitä sitten joskus ostan, kun näen kirpputorilla. Yhden ison aurinkopullon jätin kerran ostamatta, kun se oli kallis.Hiukan se harmitti jälkeenpäin...

Tarjous ja keräilytuotteet ovat myös heikkous jo toisessa sukupolvessa. Euromarketeissa ei ole kyllä ollut yhtäkään keräilytuotetta, mitä äitini ei olisi ostanut, kun se kuponkivihko tuli postissa Me-lehden välissä.Minäkin olen lukuisia kertoja käynyt kaupassa äidin asioilla mukanani tarkka laskelma siitä, että ostosten summa varmaan on sopiva näille tarroille.Ettei siis maksa liikaa tai liian vähän! 
 Jonakin vuonna kaikki saivat lahjaksi Kerman savea, Mariskooleja,pussilakanoita, kattiloita, aterimia... en edes muista kaikkea. Ei silti; ne olivat laadukkaita ja Mamma osti niitä aina paljon ja pula-ajan kokeneena hyvästä sydämestään. Mamman kuoleman jälkeen niitä (esim. aterimia ja Mariskooleja)löytyi vielä komeroista ja Mariskoolit kärsivät jo inflaation. Yksikin poikapuolinen lapsenlapsi hämmästytti minut sanoen: Mikä on mariskooli! kun sitä hänelle tarjottiin! Käsitttämätöntä miten meidän suvussa joku voi olla noin tietämätön!

Olin muuten hämmästynyt, kun kerran Huutonetissä näin siellä myytävän Tradekan spesiaalivärisiä Mariskooleja ja ne olivat kalliita! Vähän kuin harvinaisuuksia. Meidän suvussa ne eivät sitä ole!

No, minäkin nyt sitten seuraan äitini jalanjälkiä ja kerään jo toista sarjaa Essence-viinilaseja. Aikaisemmin ostin puoli tusinaa punaviinilaseja (K-kaupan keräilysarjaa silloin). Eli...hmm... aika toivoton tapaus, mutta jään kyllä toiseksi sen amerikkalaishimohamstraajanaisen  rinnalla.

4 kommenttia:

Paula Eskola kirjoitti...

Mullaki o noit Saara Hopea näppyläkippoi jo viis kappalet. Kaks kirkast läpinäkyvää, yks vaaleesinine (tai turkoosi), yks tummasinine ja yks vihriäine. Ja ain välil mää kattele eri paikoist, et tarttis saad ne lopukki. Mult puuttuu viäl semmone tumma turkoosi, ruskee ja harmaa, ainaki ne kolme. Yhde, kirkkaa, mää ole saanu äitilt ja loput itte ostanu. Ne o sopivii (ja kauniit) orkideoje aluskipoiks.

Anonyymi kirjoitti...

Meikäläisellä näppyläkippoja viisi kipaletta, kolme kirkasta, tummanruskea ja sininen. Ne on muuten käytännöllisiä niinkuin aina laadukkaat lasikipat. Niitä voi käyttää tuikkulyhtyinä, kukkaruukkuina ja tarjoiluastioina. Tai kastemaljoina...

Minäkin katsoin sen himohamstraajat ja täytyy myöntää, että tunnistin jotain piirteitä itsessäni. Ajattelin, että viime kädessä voisin ehkä helpostikin nyrjähtää tommoseksi hamstraajaksi, koska mulle ei ole vaikeaa elää kaaoksen keskellä ja inhoan siivoomista ja toisaalta olen kova säästämään kamaa. Elikkä jos huushollini alkaa näyttää patologiselta niin kutsukaa apuvoimia paikalle.

Niin ja vielä. Mullakin on niitä Essence punkkulaseja jo kuusi. Aluksi ajattelin, että kerään niitä kuusi, mutta nyt rupesin ajattelemaan, että täysi tusina ois komee.

Anna

Anonyymi kirjoitti...

Suvusta löytyy siis Essence-punkkulaseja varmaan kaksi tusinaa. Mulla on puolikas tusinasta (K-kaupan kytkytarjous joskus...). Saara Hopea- kippoja on vaan kolme. Mariskoolejakin löytyy, vaikka en keksi niille oikein mitään käyttöä enkä oikeastaan edes pidä niistä.
-Päivi

pikkudidi kirjoitti...

Ihania lasiesineitä sinulla! Itsekin usein katselen noita nyppyläkulhoja kirppareilla, varsinkin turkoosi miellyttää silmää kovin.

Himohamstraajia minäkin katselen ja välillä taitaa keräilijän ja hamstraajan ero olla aika häilyvä. Esimerkiksi se oluttölkkimies.

Meillä lapsuudessa äiti ei keräillyt yhtään mitään, kaikki lautasetkin oli eriparia. Mistähän lie olen itse saanut innostuksen keräillä lasia. :)