Perintöä siskojen kanssa jakaessa ajattelin kyllä ihan alusta saakka, että minä kyllä perin tämän, koska olen ainoa käsityönopettaja perheessä.Mahtoivatko kaikki aavistaa ajatukseni, koska kukaan ei sitä erityisemmin pyytänytkään itselleen. Tässä Ystävässä on jotain kovin konkreettista perhehistoriaa.Se on kuulunut alunperin Yyterin kartanon seppä Blomgrenille, jonka naimaton, rampa tytär on ottanut äitini kasvatikseen 20-luvun lopulla äitini ollessa alle kaksivuotias. Ompelukone on ollut ahkerassa käytössä aina siihen saakka kun meille ostettiin ensimmäinen sähköompelukone varmaan vasta 70-luvulla.Näin ainakin muistelen.
Olisi mielenkiintoista tietää missä tälläisiä ompelukoneita on valmistettu ja ovatko nämä harvinaisia? Minulla on vielä tallella koneisto ja kone sukkuloineen kaikkineen. Siinä on sellainen ns. venesukkula, eli puolatkin ovat sellaisia kapeita pitkulaisia.
Tämä Ystäväni kuuluu tällä hetkellä kotini peruskalustukseen ja on erittäin tärkeä sellainen. Jos minun pitäisi esitellä tärkeinpiä esineitäni, tämä kuuluisi kyllä niihin. Voisin jopa kuvitella,että Ystävä kelpaisi kummankin tyttärenikin kotiin, ainakin joskus tulevaisuudessa.
Koneen pöydällä on puinen mittakeppi, joka vähän kuin kuuluu koneen mukaan. Se on varmaan samaa perua kuin kone. Tosi vanha siis. Siinä on senttimetrin mitoitus ja se on hienoa käsityötä ja ajan patinoima.
3 kommenttia:
Ystävä on hieno yksilö.
Meilläkin on keittiössä mummoni Singer, joka oli hankittu hänelle joskus, en tiedä ajankohtaa. Minä sain sen perintönä vähän kolhittuna ja poikani restauroi siitä lohkeamat kuntoon. Kone on toimintakunnossa, mutta en sillä raaski surruutella. Laatikossa on vanhat sakset ja mummon silmälasit....
Terveisii vaa Ystäväl ja muilleki siin sivus!
Sitten kun ehkä jouluna luette Rantautumisia-antologiaa, huomaatte että YSTÄVÄ on ikuistettu myös 'kirjallisuuden historiaan'.
- Päivi
Lähetä kommentti