Kerimistä

 Muistan ennenvanhaan kun alettiin tehdä käsitöitä, niin ensimmäiseksi piti keriä langat vyyhdiltä keräksi.Koulussakin oli näin. Jotenkin se keriminen oli kiva vaihe siinä neulomista aloitellessa. Kaveri piti vyyhtiä käsissään ja toinen keri ja jos homma sujui, niin se oli kivaa. Kunnes... kävi niin, että langat meni sotkuun ja joutui auttamaan koko ajan ja silloin se ei sitten ollutkaan enää hauskaa.. Siskoni kertoi, että hänen luokkakaverinsa joskus kiersi koko vyyhdin niin piukkaan kätensä ympärille, ettei käsi enää irronnut sieltä lankakerrosten sisältä ja sormien alkaessa sinertää opettaja joutui leikkaamaan kaikki langat irti ja koko vyyhti meni pilalle. Itse olen usein kertonut tätä juttua, kun on koulussa tullut keriminen puheeksi. Nykyäänhän se on aika harvinaista, koska kaikki langat, joita koulussa käytettään, on valmiiksi keritty. Kerran kerroin juttua dramaattisesti ja kaikki oppilaat tapittivat minua. Kun pääsin vaiheeseen, jolloin se käsi ei lähtenyt irti sieltä vyyhdistä en voinut vastustaa kiusausta vaan sanoin:" Niinpä tämä tyttö on joutunut koko elämänsä elämään käsi lankavyyhdin alla!" Näin oppilaiden silmissä kauhunsekaista epäuskoa muutaman sekunnin ajan kunnes kaikki alkoivat nauraa!

 Ostin eilen Korsmanin talon joulumarkkinoilta pari vyyhtiä (taas...!) lankaa. Nämä olivat pienten kehräämöjen ihania luonnonvärisiä lankoja, joissa toisessa angoraakin puolet. Niinpä piti kaivaa esille Mamman entiset kerinpuut. Ne on tosi vanhat, ehkäpä käsinsorvatutkin, mutta ihan hyvässä kunnossa. J joutui myös kerimään ja valitteli, että kaikkeen sitä joutuu minun kanssani. Yritin näet ottaa sellaisen kuvan, jossa olisi näkynyt vauhdikas pyöriminen, mutta ei hänen vauhdillaan sellaista voinut ottaa! Hänen kerimistuloksensa oli kivikova pieni kikkare. Sainpas taas kehua omaa isääni, joka oli joutunut kerimään lankaa varmaan kilometrikaupalla. Äiti virkkasi  monet pitsiset päiväpeitot ja sitä kalalankaa sitten kerittiin kilokaupalla vyyhdeiltä. Isä oli tässä ihan supernopea, eikä varmaan pitänyt sitä pahanakaan.

Täytyy kehua kyllä J:n vyyhdinpitämistaitoa. Siinä hän ei ollut selvästi eilisen teeren poikia. Yksi vyyhti kerittiin näet käsipelillä ja siinä hän oli kyllä haka. Ranteet ja isot kädet taipuivat juuri oikeassa vaiheessa kun piti vähän myötäillä langan kulkua. Eli sitä hommaa on kyllä joutunut aikaisemminkin tekemään ja ilmeisesti hyvässä koulutuksessa.

Sain päätellyksi yhdet vanttuut, jotka on olleet kesken varmaan jo vuoden. Malli on jostakin perinneneulekirjasta, muistaakseni.