sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Vanha muistokirja

Löysin pari viikkoa sitten vanhan päiväkirjan/muistokirjan riekaleen. Siinä on muutama sivu jäljellä. Erityisen ajankohtaiselta tuntui sivu, jonka kulmaan olen liimannut pajunkissan saatesanoina teksti "Tämä on muisto päivältä 7.4.1968, tämä olkoon minulla vielä niin kauan kuin elän". No, jos se on säilynyt jossakin paperikasoissa 43 vuotta niin eiköhän se säily jatkossakin, aina hamaan hautaan asti! Tai ei nyt kai sentään sinne....

7.4.1968
Anna ja Äiti ja isä nukkuvat. Isä maalasi tänään vintin portaat. Me lähdettiin kävelemään hautausmaalle. Kun me tultiin tikkulan työ minä sanoin: "Mennään tonne joen rantaan." Me mentiin ja siellä oli hauskaa. Me otettiin sieltä paljon pajunkissoja ja lepän urpuja.


Seuraavalle sivulle olen kirjoittanut runon , jossa ei tunnu näiden vuosikymmenten jälkeen olevan päätä eikä häntää!

Jo saapuu kevät.......

Jo saapuu kevät ja purot
liplattaa ja solisee.
Jo puhkee kukat nuppuhun
ja nurmen nukat vihertyy.
Lankee vanki jään,
pien varsi kukkasen,
jonk´ vanginneensa luull´(Mikä runoilmaus!!)
Tuo peite jään särkyvän.
Se päänsä heikosti
nostaa ja siihen se jää,
perääntyy peite jään,
melkein häpeissään.


Yks kaks yksi kaveri on kirjoittanut minulle ylläolevan elämänohjeen!

Tunnen suurta surua naapurin koiran, Jaken ampumisesta. Kummallista, etten muista koko koiraa.

Murehdin oppikouluun pyrkimistä:
Minua pelottaa se jossen pääse oppikouluun. Minulla ei ole erityisemmin halua harjoitella laskuja oppaasta. Mutta lupaan sinulle rakas päiväkirja yritän kirjoittaa siihen hyvillä mielin.

Aika liikuttavia ajatuksia, 11-vuotiaana. Pieniä murheita, silloiset murheet. Sitäpaitsi pääsin oppikouluun, sitäkin suotta murehdin. Silloinkin tosin jaksoin harjoitella vasta ihan loppusuoralla niitä laskuja. Ihan samanlainen olen vieläkin; vasta lopussa, pakosta, venyn suorituksiin...

19 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Vanhoja päiväkirjoja on välillä mukava selailla. Pienenä ne murheet olivat hieman erilaisia kuin nykyään. Tuo runo on kyllä liikuttavan ihana ;)

Marsu kirjoitti...

Olipas tätä postausta mukava lukea. Jotenkin niin ihanaa, että sinulla on säilynyt tuolta asti omia kirjoituksiasi :)

Tuo kevätrunohan on vallan mainio :)

Liisa Tuimala kirjoitti...

Ihana postaus! :) Lapsuus on ihmeellistä, varsinkin kun sitä tarkastelee matkan päästä. Sama ihminen, mutta niin eri mielen maailma. Mukavaa päivää! :)

Daisy kirjoitti...

Hieno runo ! Käsialasi on myöskin kaunista. Tuo oppikouluun pyrkiminen oli kyllä jännittävää. Minua pelotti ainekirjoitus ja muistan saaneeni preppausta kaverilta, jonka sisko oli jo oppikoulussa. Kirjoitin sitten "luonnonkuvausta" alkuun ja se tepsi :D

Neferi kirjoitti...

Minä pääsin juuri ja juuri oppikouluun, nimi luettiin ihan viimeisten joukossa :).

Näitä muistikirjoja harrastettiin, mutta ovat kaikki yhtä päiväkirjaa lukuun ottamatta kadonneet/hävitetty lukuisissa muutoissa.

Matleena kirjoitti...

Ihana postaus, niin täynnä nostalgiaa! :) Minulla ei ole enää päiväkirjoja tallessa, mutta yksi "muistikirja" on, siis sellainen johon liimattiin muisteja eli kiiltokuvia ja toiset sitten kirjoittivat siihen värssyjä ja elämänohjeita. Pitääpä etsiskellä se joskus ja esitellä muillekin.

Paula kirjoitti...

Oi-voi kuinka suloinen tuo runosi ja runokielesi ja muukin juttu. Pienen hennon kukkasen ja murtuvan jään kovasta dramattisesta taistosta olet ottanut kaiken irti, ja tämän tsuumauksen avulla olet kuvannut kevään ja kesän voittoa talvesta.

Mari kirjoitti...

Ihanaa, että edes muutama sivu päiväkirjaa on säästynyt. Nuo jos mitkä on kivoja pikku aarteita :)

Sirpa kirjoitti...

Ihania muistoja tuollaiset nostalgia-pläjäykset! Harmittaa,kun ei edes Teini-kalenteria ole jäänyt muistoksi.. Päiväkirjaa en koskaan jaksanut kirjoittaa,niitä olisi nyt kiva lukea...

Auli kirjoitti...

Minulla on muutama muukin päiväkirja jäljellä. Yksi kirja on lapsilleni ollut oikein hupilukemistoa. Muutaman päiväkirjan olen kyllä tuhonnut. Jollakin tavalla liian tuore päiväkirja on kauhea lukea. Nämä lapsuuden päiväkirjat jollakin tavalla kestää! Opiskeluaikana pidin päiväkirjaa, sen kyllä poltin!

Leena kirjoitti...

Riemastuttava juttu. Tuli hyvä mieli löydöstäsi ja pajunkissasta.

Riitta kirjoitti...

On niin tutunnäköistä ja -oloista, ihan kuin omasta muistokirjastani. Taidetaan olla melko samanikäisiä ;)

Sara kirjoitti...

Hieno, pieni muisto. En minäkään halua lukea tuoreehkoja päiväkirjoja, mutta tuone varhaisnuoruuden teos on kyllä aika liikuttava.

Tuta kirjoitti...

Aivan ihana löytö lapsuuden ajoilta, niin se aika rientää:)
Ps. Kiitos kommentista ja tervetuloa uudelleen!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihania muistoja tuollaiset ihanuudet.

AnniKainen kirjoitti...

Kevät on saanut runosuonen pulppuamaan :) Jotenkin niin koskettavia nuo muistot. Minun lapsuusajan muistokirjassa on samanlaisia kiiltokuvia kuin nuo sinun ja minäkin kirjoitin pienenä ja vähän isompanakin päiväkirjaa. Ne myöhemmät kirjat tekis mieli kyllä hävittää.

seijastiina kirjoitti...

Olipa kiva postaus, muistot on aarteita ♥
Minullakin jossain vanhoja kiiltokuvakirjoja ja päiväkirjoja.
Ihania kirjoituksia, hiukan suruakin, mutta aika kultaa muistot.
Leppoisaa iltaa ja kiitos,että saimme hiukan kurkistaa päiväkirjaasi ;D

Pirena kirjoitti...

Tuli mieleeni oma muistivihkoni, jossa oli siniset kannet. Vaikka en ole ikinä sinisestä tykännyt. Sitä ei missään ole, luulen että joku jätti palauttamatta aikoinaan. Silloin 60-luvulla kun ei kaikilla ollut varaa ostaa omaa. Ei varmaan meilläkään, mutta äiti aina joskus yllätti.

Marjut kirjoitti...

Vau, ei minulta olisi 11-vuotiaana irronnut tuollaista runoa (itse asiassa ei vieläkään).