Käsityönopetusta

 Siskoni Paula lähetti minulle mukavaa postia. Hän oli äitini arkistoista löytänyt äidin vanhoja piirustuksia, jotka sivuavat minun ammattiani.Kuva vanhasta ompelukoneesta ei varmaankaan ole se äidin Ystävä mistä aikaisemmissa postauksissa on ollut juttua. Koneen tarvikelaatikko on Ystävässä keskellä koneen alla, eikä näin kuin tässä koneessa toisellla sivulla. Kotelossakaan (mikä on minulla tallessa) ei lue mitään. Niinpä kuvittelen, että tämä kuva on varmaan piirretty koulussa koulun ompelukonetta mallina käyttäen.

Toisessa Hilkan piirroksessa lukee alla Käsityötunti. Oppilaat istuvat aika jäykästi ja meininki ei ole niin vapaata kuin tämän päivän koulussa, missä tehdään milloin mitäkin, vaikkapa villanhuovutusta. Silti tässä kuvassa on jotakin ihanaa äitiäni.Kengät kun näyttävät kyllä hiukan liian fiineiltä ollakseen Yyterin kylän kansakoulun maalaisia oppilaita 30-luvulla.Äiti oli kova lukemaan tyttökirjoja ja varmaan osasi värittää tilanteita. Tämän taidon hän kyllä säilytti ihan loppuun asti tyypillisenä piirteenään.Siksi ehkäpä etumaisen tytön valkoinen esiliinakin on vähän turhan valkoinen ja pitsireunainen.Tytöillä on hienot kauluksetkin kummallakin. Opettaja näyttää kyllä aika tiukalta tädiltä, mikä kai oli tottakin. Äiti kertoi, että hän kun oli näppärä tyttö, joutui useampana päivänä leipomaan opettajan kotiin rouvan avuksi.Tämä touhu loppui siihen, että itse opettaja oli suuuttunut rouvalleen ja sanonut, ettei tämä voi ottaa luokasta oppilasta apulaisekseen.Äitini oli kuullut tämän tunteenpurkauksen. Ehkäpä tämä kuvan nainen on juuri tämä opettajan rouva, tiedä häntä.