Joulun traditioihin kuuluu läheisten ja sukulaisten kanssa ajan viettäminen ja sehän on yksi asia mikä tekee joulusta joulun. Joulupäivänä lähdimme Merikarvialle siskon luo kylään. Yleensä olemme käyneet siellä Tapanin päivänä mutta nyt lähdimme, joulupyhien lyhyydestä johtuen, jo joulupäivänä. Onneksi, koska tänään olisikin ollut ihan kauhea ajokeli.
Vierailun teki ihan erityiseksi sukumme uusimpaan jäseneen pieneen Elsa-mäyräkoiravauvaan tutustuminen.Hän on vasta viikon verran ollut uudessa kodissaan mutta sopeutunut reippaana kahden kissan ja kahden koiran ja muun perheen porukkaan.Suurimman osan ajasta hän nukkui jonkun sylissä!
Näissä kuvissa Elsa kellii minun muutama vuosi sitten siskolle virkkaamani torkkupeiton päällä, jonka saan näin ovelasti esitellyksi!
Välillä sentään hän jaksoi peuhata hurjan näköisesti Pupen kanssa. Matot saivat kyytiä!
Ruffe-vanhus ei paljon piitannut pikkukoirien touhuista, koska hänellä on ikää jo 16 vuotta.
Vanhassa 1910-luvun talossa on sellaista joulutunnelmaa, mitä ei uusissa taloissa olekaan. Esittelen myös ylpeänä äitimme vanhoilla päivillään entisöimät kaksi kaappia, jotka ovat tämän talon kaunistuksia! Kiitoksia Anna kivasta vierailusta ja tästä hienosta jouluperinteestä, että saamme vierailla teillä jouluna.
1 kommentti:
Kiitokset teille, kun vierailitte. Teidän vierailunne kuuluu myös meidän joulutraditioihin. Kiva, että on sukulaisia niin lähellä, että voidaan vierailla.
Anna
Lähetä kommentti