Tänä aamuna lähdin virkeänä aamukävelylle minulle kovin tuttuun paikkaan, Porin Käppärän hautausmaalle. Vein äitienpäiväkukkia edesmenneiden äitien haudoille.
Asuin lapsena vain kilometrin päässä hautausmaalta ja minun ja parhaan kaverini Marjan tehtävänä oli kastella haudat. Niinpä me sitten kävimme lähes päivittäin hautausmaalla ja kiersimme tutun lenkin kastellen sukulaisiemme haudat.
Tässä on vanha siunauskappeli, joka on rakennettu 1891.
Tämä patsas teki minuun vaikutuksen lapsena. Siinä on pieni tyttö suihkulähteen vieressä. Suihkulähteeseen tulee vesi kalan suusta. Ymmärrettävästi suihkulähde ei vielä ollut toiminnassa.
Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt silti jo pienestä pitäen Juseliuksen mauseleumi, jonka on Fritz Arthur Juselius rakennuttanut tyttärensä Sigridin muistoksi tämän kuoltua 11-vuotiaana tuberkuloosiin.Mauseleumi valmistui 1903. Minusta tämä on ehdottomasti Porin hienoin nähtävyys.
Mauseleumi on Sigridin hautapaikka. Hänen arkkunsa on nähtävänä ja sitä ympäröivät päivänkakkaran terälehden muotoiset koristeet. Muistan, että kävimme Marjan kanssa monta kertaa mauseleumissa ja muistan vieläkin sen vanhan oppaan, joka kertoi tarinaa kerta toisen jälkeen. Jollakin tavalla se kolahti pieneen tyttöön. Olen käynyt koululaisten kanssa useammankin kerran tutustumassa mauseleumiin ja lapset kyllä kuuntelevat tarinaa tosi tarkkaavaisesti. Jollakin tavalla lapsen kuolema saa heidät keskittymään.
Tässä kuvassa mauseleumi ihan uutena.
Kattoon on maalattu kaikki suomen luonnonvaraiset puut 11-vuotiaana, siis samanikäisinä kuin Sigrid oli kuollessaan.
Mauseleumin freskot on maalannut Akseli Gallen- Kallela. Tämä kuva on vanhasta mustavalkoisesta postikortista. Koristeellisen marmorirenkaan reunojen yli alas katsoessa näkyy Sigridin arkku.
Kokonaisuudessaan vuorineuvos F.A. Juséliuksen elämä oli kuin todiste vanhasta viisaudesta "rikkaus ei tuo onnea". Vaikka liiketoimissaan Jusélius menestyikin loistavasti, niin yksityiselämässä suru ja rakkaiden menetys seurasivat toinen toistaan. Hän oli kolme kertaa naimisissa. Nykyaikaan on jäänyt tuosta isän ja tyttären suuresta rakkaudesta pysyvä muisto, kaunis mausoleumi, jota itse kukin voi hiljaisella hartaudella ihailla.
Kohtalonani on ilmeisesti asua aina n. kilometrin päässä hautausmaalta. Poriin tehtiin 1990-luvun alussa Suomessa harvinainen metsähautausmaa, jossa haudataan kangasmetsään niin, että metsä säilyy mahdollisimman lunnonmukaisena. Minä asun ihan lähellä tätä hautausmaata. Meiltä on vain kilometrin matka sinne metsäpolkuja pitkin. Hautausmaan siunauskappeli sulautuu varjoisaan metsään kauniisti. Kun kävimme katsomassa hautausmaata silloin kun se oli uusi, isäni sanoi, että hän haluaa, että hänet haudataan tänne. Hän kun oli kotoisin Yyteristä ja juuri tämän kaltaisessa maastossa lapsuutensa viettänyt.
Isä kuoli aika pian hautausmaan valmistuttua ja hänen toiveensa toteutui, vaikka meillä olisi ollut suvun kaksi hautaa Käppärän hautausmaalla.
Hautausmaalla ovat suositeltuja luonnonkivet hautakivinä ja kivien korkeus on rajoitettu matalaksi. Polut ovat aika luonnonmukaisia hiekkapolkuja. Myöskään aluskasvillisuuteen ei saa kajota, vaan kukkaistutukset pitää olla ruukuissa. Olen käynyt Tallinnan lähellä vastaavanlaisella hautausmaalla ja myös se oli tosi kaunis luonnonmukaisuudessaan.
Vanhempienikin hautakivi on omasta pihasta otettu luonnonkivi, joka alunperin on tuotu sinne Yyteristä, isän lapsuudenmaisemista.
16 kommenttia:
Voi miten lohdullista, että vanhempasi pääsivät juuri tuonne hautausmaalle. Mekin äidin kanssa mietimme, että onneksi isän hauta on saarella ja meri näkyy hautapaikkaan, kun hän rakasti merta. Vaikka ehkä sillä ei olekaan merkitystä edesmenneelle, mutta se lohduttaa omaisia kummasti.
Juseliuksen mausoleumissa kävimme kun olin jo pieni, itseni ikäinen serkku nimittäin asuu Porissa, ja olin usein lapsena kesällä heidän luonaan. Kyllä mausoleumi teki lapseen vaikutuksen ja vielä aikuiseenkin. On myös hienoa päästä näkemään Gallen-Kallelan maalauksia niin pienessä ja intiimissä paikassa.
Hautausmaat ovat minusta kauniita ja rauhoittavia paikkoja, ja eri maissa niin kovin eri luonteisia, niissä on mukava käydä. Tuo metsähautausmaa kuulostaa kiinnostavalta. Kiitos tästä kirjoituksesta.
Ihanan keväistä siellä jo on. Olipa mukava kiertää hautausmaat taas kerran sinun seurassasi. Minulle tuo Käppärän hautausmaa ei ehkä olekaan niin tuttu kuin sinulle, en käynyt siellä paljonkaan kastelemassa. Ihania värikkäitä kukkia isän ja äidin haudalla. Sinä varmaan huolehdit sinne Metsähautausmaalle likkojen toisellekin mummulle kukat.
Kiitos, että saimme jakaa hautausmaakävelyn ja muistot kanssasi. Ensi kesänä haluan poiketa näkemään nuo paikat kesälomareissulla.
Tuo luontoa myötäilevä hautausmaa näyttää ihan ihmisen kokoiselta ja rauhaisalta.
Kiitos Auli yhteisten muistojemme ja tärkeiden paikkojen mieleen palauttamisesta. Minulla on kovin pitkä matka hautausmaalle, mutta mielessäni siellä käyn esim. nyt äitienpäivänä ihan varmasti.
Kauniisti olet osannut kertoa noista paikoista ja onkin mukava näitä lukea kun itse asuu täällä kaukana eikä oikein pääse paikan päälle.. Tuo mausoleumi kyllä vaikutti tutustumisen arvoiselta ja tuo toinen hautausmaa, en edes tiennyt, että sellaisia on olemassa! Tuollaiseen paikkaan minäkin mielelläni laskeutuisin viimeiseen lepoon. Kaunista, ei voi muuta sanoa..
Vuosikymmenten takaiselta Porin matkalta muistan parhaiten juuri Juseliuksen masoleumin ja ne ihanat freskot. Kävimme myöskin kauempana kaupungista seurakunnan leirikeskuksessa, mutta nimeä en enää muista. Tuota metsähautausmaata ei silloin vielä ollut. Nyt oli hauska päästä kanssasi kiertelemään.
Heleena, ehkä kävitte Junnilassa Reposaaressa.
Kaunis. Tykkään itsekin kävellä hautausmailla.
Oli mukava kulkea mukanasi hautausmailla. Juseliuksen rakennuttamasta kappelista olen paljon lukenut mutta en ole siellä päässyt käymään.
Metsähautausmaa on hyvä ajatus, enemmän niitä pitäisi toteuttaa. Tallinnassahan on Metsakalmistu jonne mm. Georg Ots on haudattu, samoin useita virolaisia valtiomiehiä.
Minulla on iso pyöreä kivi pihalla. Tänään juuri totesin meidän vieraille, että se on minun tuleva hautakiveni, siinä se on odottamassa. Olivat hämmästyneen näköisiä. Mutta se on minun toivomukseni, että tämä kivi tulee haudalleni.
Onpa ihana tämä metsähautausmaa. Pidän sen luonnollisuudesta.
Viime keväänä työmatkani kulki usein hautausmaan läpi ja se oli jotenkin hyvin rauhoittavaa, varsinkin äänekkään työpäivän jälkeen.
Tunnelmallinen ja kaunis leposija isälläsi. Tuollaiselle itsekin haluaisin tulla haudatuksi, luonnonlapsi kun olen. Tosin olen jo päättänyt, että minä ja koirani mennään samaan kuoppaan, joten hautausmaa ei taida olla ratkaisu. Hienoja myös nuo freskot ja inspiroivia, en tiennytkään että Porissa on tuollaisia.
Pakko oli hieraista silmiäni oli minun sillä äitini paasi haudallaan on kuin kopio tuosta sillä erotuksella, että on punervaa graniittia luonnonkivi mailtamme ja siinä etuosassa kaksi mustaa pääskystä. Äitini näköinen se.
Myös tuo on hyvin kaunis.
Matkallamme Porin Jazzeihin, siskoni vei minut tuonne Juseliuksen mauseleumiin. Olipa erikoinen paikka. Nyt siskoni on kuollut ja etsimme hänen toivomuksensa mukaan hänen haudalleen luonnon hautakiveä. Vanhempiesi kivi on todella kaunis. Toivottavasti mekin sellaisen löydämme.
Anonyymi, toivottavasti onnistutte löytämään hyvän kiven siskonne haudalle! Hyvää kesän jatkoa ja tervetuloa joskus uudestaan tänne Poriin tutustumaan mauseleumiin, sen tunnelma on aina yhtä hieno!
Asuin 60-luvulla Käppärätiellä, hautausmaa näkyi maantien toisella puolella. Käytiin hautausmaalla ruokkimassa oravia, jotka tulivat syömään kädestä. Ja portin vieressä oli jäätelökioski, josta sai tötteröjäätelöä. Myöhemmin hautausmaa sai omat surulliset sävynsä, siellä on papan ja mamman haudat.
Lähetä kommentti