tiistai 3. toukokuuta 2011

Epätoivon partaalla ja kauhun hetkiä

Olen ollut epätoivon partaalla autoni kanssa viimeiset kaksi viikkoa. Pääsiäisaluantaina hain pienellä, mutta pippurisella WV Pololla tyttäreni tavaroineen Poriin Helsingistä. Auto pakattiin niin täyteen kuin se vain mahtui ja se osoittautuikin todelliseksi tilaihmeeksi.

Tässä vain osa tavaroista autotallin lattialla. Lopullinen muuttokuorma haetaan myöhemmin, mutta toimme niin paljon kuin autoon mahtui. Kun hattuhylly otetaan pois ja takapenkit laitetaan kumoon auton takana on iso yhtenäinen tila, jonne mahtui paljon kaikenlaista; lattiasta kattoon täyteen ahdettuna.
Sunnuntaina auton takapenkille ja takakonttiin pistettiin kesärenkaat vaihtoa odottelemaan ja silloin huomasin, että auton takaa kuuluu ihmeellinen ääni. Se kuulosti ihan linnun piipitykseltä. Ajattelin, että renkaat hankautuvat ajon aikana toisiaan vasten ja vinkuvat...
Renkaat lähtivät .. mutta ääni jäi. Kokeilin eri vaihteilla ajoa, tarkkailin milloin se ääni kuului. Käänteissä, kovin tasaisella tiellä oli hiljaista. Ääni kuului suoraan takaani. Tutkin turvavyöt, otin pois hattuhyllyn. Välillä unohdin asian, mutta heti kun lähdin ajamaan: piip piip... Ihan selvästi. Muutama viikkoa sitten saimme autotallista kolme hiirtä loukkoon. Pelonsekaisin tuntein tutkin tavarasäilön. Katsoin vararenkaan alle, siellä näin jopa linnun höyhenen. Kuvittelin mielessäni lintua jossakin auton rakenteen sisällä, tai hiirtä...


Eilen kun tulin töistä meni hermot. Ajaessani pikatietä kahdeksaakymppiä ääni oli suorastaan kammottavaa. Kun pysähdyin pihaan ääni loppui. Kun löin oven kiinni ääni kuului. Soitin J: lle ja ilmoitin, että nyt meni hermot. Hain hänet kotoaan kyytiin ja istutin takapenkille taakseni. Nyt sitten kuuntelet ihan tarkalleen mistä SE kuuluu! Ääni loppui heti. Kun hän meni istumaan toiselle puolelle ääni alkoi taas. Kotona teimme tarkan tutkimuksen. Takapenkit laitettiin kumoon ja katsottiin niiden alle, etti sinne ollut jäänyt jotain, mikä liikkuessaan vinkuu.J tutki pakoputken, irrotti tunkin, kokeili renkaiden pultit. Olimme sitä mieltä, että auto on seonnut. Mielessäni jo kuvittelin epätoivoisena meneväni autokorjaamoon: autoni pitää outoa ääntä, tutkikaa ja korjatkaa, maksoi mitä maksoi!

Tänään kun tulin töistä pistin radion lujaa, etten olisi kuullut vinkumista. Ajattelin, että miksi autoni uumenissa liikuskeleva hiiri ei jo kuole. Ääni nimittäin oli siirtynyt eri puolelle kuin eilen!
Autosta noustetessani heitin takapenkiltä kaksi tyttären Nekulle Helsingistä ostamaa leikkihiirtä, jotka jäivät takapenkille käsilaukkuun ja lähdin kävelemään. Ääni kuului ja ei mistään muusta kuin LAUKUSTANI! Ja silloin tajusin: otin hiiren ja kokeilin. Kun se hiukankin liikkui se vinkui: ihan kuin oikea hiiri!

Olemme nauraneet tätä illalla moneen kertaan. Kissat ovat innoissaan hiirestä. J sanoi, että hän istui autossa ensin niiden päällä. Just joo... silloin ei ääntä kuulunutkaan... Hän siirsi ne sitten eri puolella takapenkkiä. Vastasin siihen, että tiedän!            

Tässä Rosvo esittelee uudet leikkihiiret. Ruskea on se kammotushiiri!

28 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

JOO! :D

T. Anu

Mari kirjoitti...

Hahhahaa! Vedet silmissä lattialla kieriskelen :D

KristiinaS kirjoitti...

Hih ja hah hah! Kylläpä oli jännittävä iltasatu, jossa oli hauska ja onnellinen loppu.
Kyllä sitä lukiessa mielessä kävi jos jotakin mikä voisi autossa vinkua, jopa keltainen kylpyankka.

Paula Kristiina kirjoitti...

Hyvä kun vinkuna selvis ettei tarvinnu tohtorille lähteä. Ja tuli samalla tutkittua auto ettei vikoja löydy:)

Zzz kirjoitti...

Voi jestas :D.

Etsimme erään kerran äitini luona myös äänilähdettä, välillä kuului vinkaisu jääkaapin kohdalta.

Tulimme siihen tulokseen, että jääkaappi oli seonnut. Huoltomies tuli ja avasi yläkaapin oven ottaakseen töpselin seinästä. Siellä oli palovaroitin edellisestä asunnosta - patteri loppumassa.....ja ääntä oli metsästetty jo useampi päivä...

Auli kirjoitti...

Neferi, tuo on ihan vastaava tilanne!

Kardemumma kirjoitti...

Et olisi voinut parempaa juttua kertoa minulle, joka kuuntelen aina ääniä autosta ja valitan niistä eräälle toiselle J:lle. Nauroin vedet silmissä täällä.

Daisy kirjoitti...

Tarina tempaisi mukaansa. Kaikenlaista jo tuli mieleen. Onneksi "onnellinen " loppu.

pikkudidi kirjoitti...

Hyvä ettei tarvinnut autoa sen enempää purkaa osiin ääntä etsiessä! Meidän vanhassa autossa oli joskus oikea hiiri, papanoita löytyi hansikaslokerosta ym. Onneksi hiirulainen muutti vapaaehtoisesti pois. :)

Nova Melina kirjoitti...

:D :D :D

Päivi kirjoitti...

Kaikki asiaan kuulumattomat äänet käyvät todellakin hermoille. Minunkin autostani kuului kerran huollon jälkeen outoa ääntä. Se oli se kerta, kun Ford hyytyi Huittisiin. Muistanet tämän stoorin? Kuulossani ei siis ollut mitään vikaa, mutta auton"korjaajalle" homma tuli kalliiksi.

Saila kirjoitti...

No voi mahdoton! Ja yksi oli purkanut puoli autoakin! :-D
Tuli mieleeni ystäväni tarina, jossa hänen lapsensa tamaguchi-lelu oli jäänyt oven lokeroon ja kun siitä alkoivat patterit loppua, se alkoi piippaamaan jatkuvasti... Ystäväni ehti viedä auton korjaamollekin ja siellä se vika vasta löytyi, pitkien tutkimusten jälkeen!
Meilläkin on yksi tuollainen vinkuva hiiri, se on suosittu!

Lila kirjoitti...

Ihana:D
Tämän tarinan voimalla jaksan tämän päivän töissä:) Mahtaa työkaverit miettiä, että mitä ihmettä hymyilen ja hihittelen itsekseni:D
Onneksi tarinalla oli onnellinen loppu eikä hiiri ollut elävä:D

Paula kirjoitti...

Olipa varsinainen jännityskertomus. Välillä jo luulin, että auton sisuksissa on oikeasti jokin linnunpesä. Hyvä että löytyi luonnollinen ja harmiton selitys tälle yliluonnolliselle ilmiölle.

Sari kirjoitti...

Voi kuinka hauska ja jännittävä kertomus! Ihana aloitus tälle päivälle. ;)

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Hahaa .... Tårarna rinner, vilken underbar historia ! Kan just tänka mej om du fört bilen till verkstad... Hi hi...
På måndag kväll var jag till Tiina och träffade Ellu och Liisa. Liisa hade kommit från sin "jorden runt " resa... Helt fantastiskt att höra om upplevelserna på resan..
Så jag berättade att du oxå har en blogg ...
Ha en bra vecka utan pip (vinkuu) !
Kraam
Sanne

Heleena kirjoitti...

Aivan henkeä pidätellen luin, olen nimittäin samanlainen, kuuntelen koko ajan kaikkea vähänkin poikkeavaa.Olen ollut oikeassa, monesti.
Onneksi oli onnellinen loppu!

Sirpa kirjoitti...

Ihan uskomaton juttu! :) Mullakin meni aamukahvit rinnuksille,kun pyrskähdin nauruun!

Mamma N kirjoitti...

:D Mikä tarina! Hyvä, että vika oli loppujen lopuksi kovin harmiton :)

Matleena kirjoitti...

Vedet silmissä täälläkin naurettiin! ;DDD Mutta kovasti jännäsin tarinan edetessä lopputulosta, joka olikin onnellinen. Hyvä niin! :)

Marjut kirjoitti...

Ajattelen vain, jos olisit ehtinyt viedä auton korjaamolle...

possumunkki kirjoitti...

Hauska juttu! Hyvä, että syyllinen hiiri lopulta paljastui! :)

Pirjo kirjoitti...

No niin, aina löytyy vastaus kaikkeen.. Yleensä ihan järkevä, mutta kyllähän sitä tuollaisessa tilanteessa kuvittelee vaikka mitä.. ;)

Tintti kirjoitti...

Kiitos illan nauruannoksesta!

Hauskasti kirjoitit ja näin sinut kädet tukasti ratin ympäri puristettuna jupisemassa ja kuulostelemassa.

Pami kirjoitti...

Heh! Mietin samaa kuin muutkin: entäs jos olisit ennättänyt viedä auton korjaamolle... :-) Olen itsekin epäillyt omaa näköäni ja kuuloani monta kertaa, kun ensimmäisellä kerralla olen ollut yksin ja jotain tuollaista on tapahtunut. Ja kerran jopa hulluksi, kun televisiosta hävisi äänet ja kun mies seuraavan kerran sen avasi, niin äänet olivat normaalit. No, sama tapahtui toisenkin kerran kun olin itsekseni. Vasta viikon päästä moinen tapahtui miehelleni, joka vihdoin uskoi, että televisiossa on VIKAAAAAA!!!

Tiitsa kirjoitti...

Voi ei =DDDD

Zelda kirjoitti...

Olipa hauska "kauhutarina":) Nimim. itsekin joskus jotakin ääntä autostani metsästänyt.

Pirjo kirjoitti...

Auts! Kuvittelin jo lintua kuitenkin...
mutta hyvä, ett äoli vain hiiri...:)