torstai 21. kesäkuuta 2012

Metsästä löytynyt

 Sain metsästä tuliaisena taas erilaisen linnun pesän. Tämä on niiiin suloinen, ettei suloisempaa voi ollakaan.  Minun kämmeneni kokoinen. Tämmöisen nähdessä tulee ihan liikuttunut olo luonnon ihmeellisyydestä.  Minkähän linnun koti tämä on ollut?
 Sisävuoraus on pehmoinen, ihan kuin siinä olisi eläinten karvaa. Mistä ihmeestä pikkuinen lintu tätäkin materiaalia löytää?
 Ulkopuolella on sammalpinta, sekin on niin taitavasti tehty. Voisi kuvitella, että sammalpinta suojaa pesää ulkoapäin tulevalta kosteudelta. Kyllä lintukin on taitava, ei käsistään, vaan nokastaan!


10 kommenttia:

Ninni kirjoitti...

Voi miten kaunis. Pikkulinnut ovat taitavia. Luonnosta voi löytää vaikka mitä aarteita.

Prusiluska kirjoitti...

Kaunis! Keväällä löysin metsässä olevan linnunpöntön alta täytevanua, siis sitä tavallista akryylistä. Ehkä pöntössä pesi orava, joka oli käynyt varkaissa tuuletustelineellä jossain lähialueella.

Raitalammas kirjoitti...

Upeaa nokkatyötä!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oi mikä mestariteos. Ihanaa Juhannusta Sinulle.

sinisukka kirjoitti...

Nää on niin upeita!! Mullakin on yks vanha säilynyt pitkään, kun varoen käsittelee. Luonnon suuria tekoja :)

Taika kirjoitti...

Onpa hieno!
Luonnosta löytää kaikkea ihanaa.
Hyvää Juhannusta!

Paula Kristiina kirjoitti...

No on kyllä suloinen pesä! Kylläpä metsäässä on melkoisia taiteilijoita.

Päivi kirjoitti...

Taidokas nokkatyö!

Pia kirjoitti...

Herkkä. Meillä löytyi halkovajasta rastaan pesä, jossa oli 3 munaa. Rastaat eivät ole ihan lempilintuja, mutta pesää emme raaskineet hävittää ja niinpä sieltä vilkkui jonkin ajan kuluttua kolme nokkaa äitilinnun lisäksi. Nyt se pesä on jo tyhjä, mutta ajattelin sen pelastaa ja laittaa pihalle koristeeksi.
Mukavaa juhannusta!

Kardemumma kirjoitti...

Linnut ovat tarkkoja. Äiti levitti vanhan höyhentyynyn sisällön maahan muokattavaksi (hyvää lannoitetta). Linnut sinnikkäästi kalastelivat höyheniä sieltä pitkin iltaa, vaikka osa oli jo mullan seassa. Nokassa oli aina monta niiden lähtiessä pesälleen. Kaikki eivät kelvanneet, vain ne pehmoisimmat.