tiistai 8. lokakuuta 2013

Käsityömuseossa

Jyväskylän syyspäivien anti oli mielenkiintoinen, eli ei pelkkää iltajuhlaa. Päivän teema oli "Kestän ja kehityn".
Lauantai iltapäivän luennon piti Globe Hopen Seija Lukkala. Itse siinä luentoa kuunnellesani ajattelin sitä, että jokaisella vuosiluokalla pitäisi tehdä ainakin yksi työ kierrätysmateriaalista. Olemme niitä tehneetkin, muttemme varmaan tarpeeksi! Olen viime aikoina pohtinut juuri tätä käsityön ristiriitaa: pitää tehdä koko ajan, mutta en haluaisi tuottaa mitään krääsää oppilaiden kotiin pyörimään. Siksi kai sitten olenkin pidempien töiden ystävä. Minusta on kiva, että työtä tehdään ajan kanssa ja siinä on monta vaihetta, ettei tehdä aina vaan sellaisia pikkutöitä työ työn  perään. En siis ole mikään askartelija ja minusta nappi ommellaan aina, eikä liimata koskaan!  Eli vanhan linjan naisia...
Sunnuntaina käsityömuseossa löysin monta kivaa ideaa, joissa hyödynnetään myös vanhoja kankaita ja lankavarstoja. Viiririvi toivotti tervetulleeksi,

ja neulegraffitit olivat piristys museon edustalla.


Museosta löysin kivan idean tehdä valopallo tölkeistä. Silti myös pohdin sitä, että onko ekologisempaa pistää tölkki kierrätykseen, vai silputa se tälläiseen... No, nämä ovat minusta silti ok!


Nämä punontatyöt ovat mielestäni ehdottomasti hienoja kierrätystöitä. Olen ehkä vanhanaikainen kun aina ajattelen, että ne esineet on parhaita, joilla on käyttöfunktio... Lankakori vanhoista sanomalehdistä on hieno ajatus!


Nämä himmelikoristeet, jotka oli tehty pilleistä, jotka on saatu pyörittämällä porakoneeseen asetettuun sukkapuikkoon paperia, olivat upeita. Näitä haluasin tehdä joskus koulussa oppilaiden kanssa! Harmi vaan, että juuri hävitin monta metriä  kirjoja...


Näistä rautalangan päälle riepuja kieputtavsita eläimistä tykkäsin ja näitä tänään kuvailin muutamalle luokanopettajalle, jotka opettavat käsitöitä. Hieno tapa yhdistää eläimet ja niiden muodot käsitöihin.

Tämä renkaaseen kiinnitettyyn verkkoon tehty ryijysolmutilateos lämmitti mieltä. Tästä saisi kivan ryhmätyön!


Tämä oli kaunis ja niin totta, tätä käsityö on! Klikatkaa ja lukekaa.


Tälläinen meillä on, on kyllä miehen pihalla apupöytänä ihan alkutilassaan, mutta tämä oli hauska!


Näitä käsityöaiheisia rintanappeja lueskelin ja ajattelin, että pitäisikö tehdä tälläisiä rintamerkkejä itselle tilanteen ja fiiliksen mukaan. Alkuviikosta oli varmaan muutama "niitän mainetta"- päivä, mutta voi olla, että loppuviikosta "vanha loimi" tai "henkiriepu" sopii paremmin! Lauantaina vielä kun on koulutuspäivä edessä, lomaan onneksi vain vajaa kaksi viikkoa!




7 kommenttia:

sinisukka kirjoitti...

Tuonne on vielä päästävä ennen kuin se sulkeutuu :D - Olen samaa mieltä kaikesta oppilaiden kanssa tehtävistä töistä, ettei mitään turhaketta tai heppoista kannata teettää! Oikein nauratti tuo "napit ommellaan"-kommenttisi - olen aina inhonnut sitä, että mennään aidan matalimmalta kohdalta ja liimataan ne silmät... huh!

sirkkis kirjoitti...

Paljon ihanaa katseltavaa ja ideoita

KristiinaS kirjoitti...

Jos se ryijysolmurengas on edelleen sama kuin kesällä niin siinä on munkin tekemä solmu;)

Marjut kirjoitti...

Mietin ensin, että miten niin, napit liimataan, mutta siis silmiksi:DD

Aarnilintu kirjoitti...

No minä kanssa ihmettelin että mitä kummaa, en ole kuullutkaan nappien liimaamisesta. Muuta kuin kortteihin:) Onpa kyllä kivoja ideoita ollut tuolla, ne sanomalehdistä tehdyt lankakorit iskivät heti täälläkin tajuntaan.

Paula kirjoitti...

Käsityö on jotakin paljon enemmän kuin tekemistä, luovaa kulttuuria. Käsityöt ovat vähän kuin arvoesineitä, ja muistoja, ja vaikka mitä vielä. Esko osaa ommella napin ja jopa uuden vetoketjun rikki menneen tilalle. Mutta housut hän lyhentää ilmastointiteipillä...

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Ihania ja inspiroivia töitä!