Niinpä päätin neuloa hänen vauvalleen pehmeästä merseroimattomasta puuvillalangasta perinteiset vauvan tossut.
Sopivasti tossujen kanssa kuvaan pääsi vanha vetoleluni vuodelta 1957. Tämän olin jo melkein unohtanut, mutta tuntui kuitenkin tutulta, kun löysin sen vajaa viisi vuotta sitten äitini tavaroista. Ilmeisesti se ei ole joutunut piskkusikon tuhottavaksi, koska on niin siisti, sanoisinko, että melkein kuin uusi.Mistäköhän tämä on ostettu, varmaan vanhasta porilaisesta lelukaupasta, jonka nimeä en enää muista... Pohjassa lukee, Nokkiva lintu ja hinta 440 markkaa. Niitä "vanhoja markkoja", joista äiti puhui vaikka kuinka kauan, vaikka rahanuudistus tapahtui vuonna 1963, jolloin minä olin 6-vuotias. Ihania nostalgisia esineitä tälläiset...
10 kommenttia:
Kiva lahja työkaverille. Kyllä olet ehtiväinen. Minulla menisi noissakin varmasti aikakin kaksi viikkoa. Ihanan tuttu tuo vetolintujuttu.
Suloiset vauvantossut! Oikein pehmoisen näköiset. Hienoa että löytää vanhoja leluja ja noin hyvässä kunnossa, minusta tuo on tosi kaunis.
Kauniit tossut vauvalle!
Tuo nokkiva lintu oli meilläkin lasten suosikki. harmi, on kadonmnut vuosien saatossa.
Nätit ja pehmeän näköiset tossukat.
Tykkään kanssa vanhoista leluista..
Ihanan nostalginen lelu ja söpöt tossut saa vauveli!
Niin kauniit, herkät tossut. Ja aivan hurmaava tuo vanha lelu.
Kauniit vauvantossut! Nämä vanhat puulelut ovat ihan helmiä, nostalgiaa..
Vanhat puulelut ovat niin ihania:) Ja nuo vauvantossut kanssa- nykyajan vauvat eivät juurikaan saa pitää tuollaisia ihanuuksia jalassaan.
Ihana aarre!
Olipa vaikea saada selville miten tossut tehty. Tutkin ja tutkin mallia nyt on oma mallikappale tehty.Toinen vielä ainakin tehtävä ja suvussa on 2 pietä vauvelia joten jalkoja riittää. kiitoksia paljon hyvästä ideasta.
Lähetä kommentti