Uuttas parempi?

 Näin tässä yhtenä iltana, että miehen sukat on aika huonossa kunnossa. Sanoi parsivansa ne. Liikuttavaa, niillä isoilla käsillä!  Silti hän oikeasti voisi tehdäkin sen. Minä kuitenkin armahdin häntä. Sanoin vaan, että ehkäpä sen sukan voisi jatkossa parsia hiukan aikaisemmin... Olisi vaan hiukan  helpompi homma.

 Siinä sitten pistelin poikitellen ristiin rastiin. Onneksi tämän taidon olen joskus oppinut. Opiskeluaikana teimme vaikka kuinka paljon paikka- ja parsintaharjoituksia. Joskus niitä etsinkin, mutta ovat kadonneet jonnekin.
Joku voi ajatella että mitä järkee...? Sukkiahan tulee kuin liukuhihnalta "tehtaastani". Miehellekin olen niitä kutonut, mutta, mutta. Kun hän on taloudellinen, niin käyttää aina vanhemmasta päästä.  Ehkä se ei ole kovin paha ominaisuus... Ja nämä ovat työsukat, sitäpaitsi.

Nämä ovat kuitenkin miehen äidin kutomat, ehkäpä peräti isältä perityt. Siis niissä on tunnearvoa...Hieno yksityiskohta on kapea ruskea reunus varressa. Voisin kuvitella, että näin on tavalllaan paritettu sukat, että tiedetään,että tässä on pari. Varmaan toisissa pareissa on erivärinen reunus. Nytpä niistä tuli sitten kahden naisen sukat ja kummaltakin tunnearvoa, minulta ja äidiltä.

Suurkiitos edelliseen postaukseen tulleista monista kivoista kommenteistä. Sain vertaistukea, mutta myös tukea siihen, että ehkä vois jotain tehdä! Kommentoin  lopuksi  ja sanoin, että onneksi on joulu tulossa. Silloin täällä on siistiä, sen perinteen opin jo lapsuudenkodistani, silloin puunattiin kotona kaikki ovenkarmitkin ! Ehkä ei täällä ihan niin, mutta jotain siinepäin....

 Ihanaa, että on mukavia blogiystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä, arvostan teitä todella! Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Nyt menen järjestämään käsityömessuilta ostamani kamat heti jonnekin järkeviin paikkoihin, etteivät ne loju olohuoneen pöydälle päiväkausia!