lauantai 19. marraskuuta 2011

Uuttas parempi?

 Näin tässä yhtenä iltana, että miehen sukat on aika huonossa kunnossa. Sanoi parsivansa ne. Liikuttavaa, niillä isoilla käsillä!  Silti hän oikeasti voisi tehdäkin sen. Minä kuitenkin armahdin häntä. Sanoin vaan, että ehkäpä sen sukan voisi jatkossa parsia hiukan aikaisemmin... Olisi vaan hiukan  helpompi homma.
 Siinä sitten pistelin poikitellen ristiin rastiin. Onneksi tämän taidon olen joskus oppinut. Opiskeluaikana teimme vaikka kuinka paljon paikka- ja parsintaharjoituksia. Joskus niitä etsinkin, mutta ovat kadonneet jonnekin.
Joku voi ajatella että mitä järkee...? Sukkiahan tulee kuin liukuhihnalta "tehtaastani". Miehellekin olen niitä kutonut, mutta, mutta. Kun hän on taloudellinen, niin käyttää aina vanhemmasta päästä.  Ehkä se ei ole kovin paha ominaisuus... Ja nämä ovat työsukat, sitäpaitsi.
Nämä ovat kuitenkin miehen äidin kutomat, ehkäpä peräti isältä perityt. Siis niissä on tunnearvoa...Hieno yksityiskohta on kapea ruskea reunus varressa. Voisin kuvitella, että näin on tavalllaan paritettu sukat, että tiedetään,että tässä on pari. Varmaan toisissa pareissa on erivärinen reunus. Nytpä niistä tuli sitten kahden naisen sukat ja kummaltakin tunnearvoa, minulta ja äidiltä.

Suurkiitos edelliseen postaukseen tulleista monista kivoista kommenteistä. Sain vertaistukea, mutta myös tukea siihen, että ehkä vois jotain tehdä! Kommentoin  lopuksi  ja sanoin, että onneksi on joulu tulossa. Silloin täällä on siistiä, sen perinteen opin jo lapsuudenkodistani, silloin puunattiin kotona kaikki ovenkarmitkin ! Ehkä ei täällä ihan niin, mutta jotain siinepäin....

 Ihanaa, että on mukavia blogiystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä, arvostan teitä todella! Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Nyt menen järjestämään käsityömessuilta ostamani kamat heti jonnekin järkeviin paikkoihin, etteivät ne loju olohuoneen pöydälle päiväkausia!

13 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Kyllä on hyvä osata parsia. Monelta se taito uupuu.

sirkkis kirjoitti...

Minäkin kuulun niihin joille äiti opetti tuon parsimisen. Sitten kun alkoi tuntua ,että ukko-kullan sukkia sai aina parsia,lopetin. Kudon uudet ja risat heitän salaa roskiin. Varsista saa hyvää uusio materiaalia, kuten räpikkäitä

Auli kirjoitti...

Sirkkis, pitää ihan kysyä, mitkä ovat räpikkäät?

Paula Kristiina kirjoitti...

Kyllä perintö sukat kannataa parsia. Hienosti osaat parsia, minä en muista parsineeni koskaan. Mamma toi yhdet sukat jokuaika sitten parsittavaksi. Sanoin että teen mieluummin uudet. Voisin ottaa kouluun mukaan jos opettaisit minulle tuon parsimisen:D
Mulla on pohkeet tosi kipeät eilisestä kävelemistä, mutta kiitos vielä sinulle oli tosi hieno päivä:D

Mari kirjoitti...

Parsiminen on niin tarpeellinen taito! Äidin opeilla täälläkin mennään :)

sirkkis kirjoitti...

Minä olen oppinut tuon sanan ukko-kullalta. Moni käyttää sanoja, kynsikäs ja sormettomia ym. Anteeksi kun kirjoitin niin se on minun sana noista sormettomista kintaista-sormikkaista

Daisy kirjoitti...

Hauska postaus :D Pitäisikö nyt ajatella, että suutarin lapsella ei ole kenkiä... Ymmärrän kyllä tuon, koska tunnen näitä säästäväisiä miehiä, jotka eivat luovu mistään vanhasta vaatteesta. Pojaltanikin välillä pyydän villasukat nähtäväksi ja suosittelen pois heittämistä kaikista kuluneimmille.
Parsiminen sinänsä on ihan mukavaa, en kyllä muista milloin olisin sitä tehnyt.

Breezie kirjoitti...

Täällä sit taas kuulutaan en ole muistaakseni koskaan parsinyt ryhmään... Jaiks! Tarvinneen vissii opetella ja pian! =)

Matleena kirjoitti...

Hienoaa työtä olet tehnyt. :) Minäkin kyllä olen oppinut tuonkin neuletta jäljittelevän parsimisen taidon, mutta en viitsi mykyisin parsia. Tai ei minun oikeastaan tarviikaan, kun mies parsii omat sukkansa ja paljon muutakin. Siis niillä isoilla kourillaan, joilla hän saa kauniimman parsimistuloksen aikaan kuin minä paljon pienemmillä. Minä paljon mieluummin teritän sukat uudelleen.

Paula kirjoitti...

Aika liikuttava sukkapostaus.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa tullut upea jälkeä.

-maria- kirjoitti...

Ihan hyvä idea tuo värireunus, jos on paljon samanlaisia sukkia.

Pirena kirjoitti...

Noin suuri reikä kun on kantapäässä, minä otan silmukat siitä jostain kohtaa ja neulon paikan ja ompelen sen sitten kolmesta reunasta kiinni. Tulee vahvempi kuin parsimalla ja melkeinpä nopeammin.