keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Harmaan mustaa ja merkkipäivä

Kolmannet lapaset tässä kuussa syntyivät yksinkertaisella mallilla, joka oli muutama postaus sitten esittelemässäni vanhassa lapaskirjasessa. Lanka on Nallea. Tämä malli on sellainen, että on kyllä melkein kaikissa kansanomaisia kirjoneulemalleja esittelevissä kirjoissa. En tehnyt tähänkään peukalokiilaa, koska tuntui muutenkin istuvan käteen. Jos olivat edelliset lapaset iloisen väriset, niin nämä sitten synkän puoleiset, mutta klassisen tyylikkäät, mielestäni.
Nyt on kolmet naisen lapaset tehty, seuraavaksi siirryn miesten lapasten pariin ja vähän paksumpiin lankoihin. Pukinpussi kun ammottaa suvun nuorten miesten suhteen ihan tyhjyyttään ja onhan niitä poikia siskoillakin yhteensä viisi.
 Hyvä aasinsilta tästä siihen, että tasan 25 vuotta sitten sain nuorimman tyttäreni. Siihen jäikin lapsikatraani.  Mutta todella onnellinen ja ylpeä olen näistä kahdesta. Jollakin tavalla (ei ole vanhaksi tulemista...)  lasteni syntymäpäivinä ajattelen heidän syntymäänsä ja kasvamistaan aina vaan enemmän ja enemmän.  Minne ihmeeseen aika on kadonnut? Tuntuu, että vuodetkin vierivät aina vaan nopeammin, kun tulee ikää lisää. Monen muunkin olen kuulleen sanoneen samaa. .. Tässä hämärässä kynttilänvalossa meitä suvun naisia suoraan alenevassa polvessa viisi, vanhin heistä syntyi ennen Suomen itsenäisyyttä, 1900. Nuorimmaiseni on  suloinen kaljupää vuoden ikäisenä ompelemassani punaisessa mekossa. Isosiskolla on neulomani villatakki ja hame. Itse olen kuvassa kolmivuotiaana ja takanani on juuri samainen koivuvitriini, jonka päällä ovat nämä kuvat omassa olohuoneessani.

19 kommenttia:

Risusydämen Marja kirjoitti...

Kauniit ja tyylikkäät vanttuut olet kutonut. Jotenkin tuo kirjoneule kiehtoisi, mutta en vaan ole päässyt siihen sisälle. Tuossa mallissa ei kovin pitkiä lankajuoksujakaan näyttäisi olevan. Mallikirjoja, mummulta ja äidiltä perittyjä, minullakin olisi....
Ihanaa, perinteikäs vitriini ja suvun naiset, turvallisen kodikasta ♥

Aika varmasti kuluu nykyään nopeammin kuin ennen, AINA on perjantai ja mitään ei ehdi tehdä!
Pitäisi varmaan opetela elämään hitaammin ja antaa maailman kiirehtiä ympärillä.....

Kotoisaa keskiviikkoiltaa sinne naapuriin :) t. marja

Paula Kristiina kirjoitti...

Lapaset ovat just niin kuin sanoit tyylikkäät! Mieleni tekee myös tehdä kirjoneulelapaset, en vain osaa aloittaa. Meillä on myös huomenna synttärit, miehelläni. Eipä niitä erikoisemmin juhlita, yhdistetään samaan sysyyn isänpäivän kanssa sunnuntaiana. Onnea tyttärellesi!
Muistatko mitä lupasit huomenna tuoda kouluun? Huomisiin:D

Paula kirjoitti...

Oi-voi, kun kummitäti täällä lukee Anun syntymäpäivästä eikä ole vielä edes korttia saanut aikaiseksi. Tänä vuonna olen hoitanut onnittelut suntaan jos toiseenkin tosi löperösti. Mutta terkkuja sille suloiselle kaljupäälle, nyttemmin sisar hento valkoiselle!

-maria- kirjoitti...

Kyllä nämä lapaset kieltämättä ovat vielä kauniimmat kuin edelliset. Sopivat tähän marraskuiseen hämärään.

Sarppu kirjoitti...

Ihanat lapaset ja kauniit värit. Tosi hienoa ja tamokasta, että jaksat kutoa pukinpussiin. Minulla on ollut niin kiire viime aikoina, että ei oikein tahdo tietää mihin äänsä pistäisi. Takkaremontti alkaa olla voiton puolella ja siinä mennyt illat, lisäksi liikuntaharrastus vie aika paljon aikaa...mutta ihana katsella toisten blogeista kauniita käsitöitä ja sain minäkin aikaiseksi yhden huivin ja toinen tulossa, joten en ihan laiskana käsitöiden suhteen ole ollut. Työniloa pimeiden päivien keskelle, joululomalla ollaan ennenkuin huomataankaan.

Mari kirjoitti...

Lapaset on niin kauniit! Ajankulun muuttumisesta vauhdikkaammaksi olen samaa mieltä, päivät ja viikot vaan kiitää. Toisaalta, talvihan voisi sitten kiitää tosi nopeasti ohi ja sitten pian olisikin taas kevät :)

Neferi kirjoitti...

Hyvä väriyhdistelmä.

Juupajuu, aika lentää...

Lila kirjoitti...

Kauniit lapaset :) Ja ihania kuvia!
Mukavaa loppu viikkoa sinulle!

Pia kirjoitti...

Kauniit lapaset, malli on kirjoneuleista suosikkini, siinä on helppo kuljettaa kahta lankaa kun lanka vaihtuu sopivin välein. Ajankulua on mukava muistella, haikeutta ja nostalgiaa. Upeat viisi polvea!

sinisukka kirjoitti...

Onnea tyttäristä ja tumpuista!!

Sirpa kirjoitti...

Tyykikkyys on minunkin mielestäni oikea sana näille lapasille!

Minäkin muistelen lasten syntymää ja vauva-aikaa näiden syntymäpäivinä,aika kuluu liian nopeasti... Ihania muistoja Sinulla piirongin päällä...

Anonyymi kirjoitti...

Onnea nuorimmaiselle! Ilman häntä me emme ehkä tuntisikaan...Mutta jäin minäkin miettimään, että jokos siitä on 25 vuotta!!

Kiva seurata sun vantusprojektia. Kivat nuo tummatkin on, vaikkakin kirkkaista tulee iloiselle mielelle.

Sumuisesta ilmasta huolimatta mukavaa päivän jatkoa.


Mervi

töppöskä kirjoitti...

Hienot lapaset, perinteinen kuvio on kaunis ja suht helppo tehdä.
Ajan kulumista sitä tulee ihmeteltyä itsekin ja sitä ettei nykyään ehdi tehdä kaikkea mitä haluais ( lue jaksa/viitsi :)

Marjut kirjoitti...

Kauniit ovat vaikka synkkänäkin:)

Jaana kirjoitti...

Tosi nätit mustat lapaset. tuo kuvio on helppo ja mukavan näköinen käytössä.

Jaana kirjoitti...

Tosi nätit mustat lapaset. Tuo malli on helppo ja nätti.

Päivi kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut pikku-A:lle tätiltä. Tunteita puhutteleva muistelu suvun naisista.

Nipi kirjoitti...

Kauniit lapaset :)

Rentukka kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut myös äidille! Neljännesvuosisata on pitkä aika. Kaunis ajatus pitää esillä sukupolven ketju valokuvina.