sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Matkailua ennen

Eilen näin vaatehuoneessa tyynyn, jonka äitini ompeli minulle kerran autooni autotyynyksi. Rehellisyyden nimissä se oli jopa minulle silloin liian "retro". Enpä ole sitä käyttänyt.
Punaiseen tyynyyn (minulla on aina ollut punainen Volkswagen) äiti ompeli lapsuuden lomamatkoilla matkamuistoksi ostettuja hihamerkkejä. Ne ovat tosi ihania. 
 Lapsuudestani muistan, että matkustimme Pohjois- Suomeen, niin pitkälle kuin junalla pääsi. Isämme oli veturinkuljettaja ja saimme ilmaiset junamatkat. Jostakin syystä emme olleet Itä-Suomessa. Kajaanissa kyllä muistan käyneemme. Voisin kuvitella, että äiti ja isä ajattelivat, että kannattaa mennä mahdollisimman kauas, kun ilmaiseksi pääsee. Meitä oli matkassa äiti, isä ja kolme vanhinta tytärtä, nuorin ei ollut silloin vielä syntynytkään. Viimeisen matkan teimme isän kanssa vain me kaksi sisarta Päivi ja Auli kun nuorin sisko oli vauva. Silloinkin menimme Kemijärvelle saakka.
Matkustaminen oli jotenkin juhlallista. Meillä oli teltta mukana ja yövyimme teltassa sekä matkustakodeissa. Matkabudjetti ei ollut järin suuri. Mutta nykypäiväin vinkkelistä tuntuu hullulta ajatella, että meillä oli matkalaukku ja äidillä hame päällä ja isällä puku. Telttamatkalla!
Kuvissa ei ollut mitään taiteellista. Tarkoitus oli varmaan vaan todistaa jälkipolville, että täällä käytiin.
Albumini on täynnä näitä mustavalkoisia kuvia. Kuvat on kaukaa otettu ja seisomme kaikissa jonkun patsaan tai muistomerkin edessä. Voi niitä aikoja! Näissä kuvissa olemme Kuopiossa ja Helsingissä. Seinäjoella seisomme Lakeuden Ristin edessä ja tämä onkin siltä viimeiseltä reissulta, olen siinä 9-vuotias, vuosi siis 1966.

13 kommenttia:

sinisukka kirjoitti...

Eikös olekin mukavia muistoja??!! Minäkään en ennen välittänyt noista matkamuistoista, joita meilläkin on lukuisia, mutta nyt ne ovat ihan historiaa!!

Rva Pioni kirjoitti...

Juuri tuollaisia on minullakin lapsuusalbumissa ja perheessäni kulkee yhä lentävänä lauseena Joensuun "kirkko" näkyy...:))

Kirsti kirjoitti...

Ihania muistoja :)

Päivi kirjoitti...

Mulla on ollut samanlainen äidin tekemä sininen tyyny, kangas on samettia. Apua, pelkään että heitin sen menemään sen kellarikatastrofin tiimellyksissä, jonka ihan varmasti muistat sinäkin ikuisesti. Muistan aivan selvästi, kuinka mua ärsytti tuo patsaitten edessä poseeraus, jossain kuvassa muistaakseni osoitan näkyvästi mieltänikin...

amuk kirjoitti...

Ihanan nostalgisia viirejä. Enollani on tuollaisia samanlaisia matkamuistoja lapsuudestaan yhä edelleen perikunnan mökillä eli mamman ja papan talossa hänen entisessä huoneessaan. Itsekin vietin mamman, papan ja siskon kanssa siellä kaikki lapsuuteni vapaa-ajat ja tuli noista ihan ikävä niitä aikoja.

Arja kirjoitti...

Ihania muistoja. Itselläni on myös kiva muisto kun pääsin isän kanssa pienviljeliöiden reissulle Helsinkiin, Olin 7-vuotias,ihan käytiin eduskuntatalossA.

AnniKainen kirjoitti...

Oi miten ihana idea ja toteutus äidiltäsi. Tuli mullakin lapsuus mieleen. Mekin reissasimme paljon ja velipoika osti viirejä vähän sieltä sun täältä mutta tuommoisia hihamerkkejä meillä ei kylläkään ollut.

Minun poika teki aikanaan ala-asteella pienen tyynyn, jonka kankaan hän oli itse maalannut. Siinä oli auto ja teksti the car. Nyt se on sillä autotyynynä kun hän (25 v.) huristelee tuolla maailmalla :)

Tintti kirjoitti...

Ihania nuo merkit!

Paula kirjoitti...

Nuo merkit oli jotenkin hauskoja, miksiköhän muistan ne niin merkittävinä, melkein kuin puoli matkaa olisi ollut noita merkkejä. Emme varmaan ostaneetkaan mitään muita matkamuistoja, rahaa ei varmaan ollut. Jännittävää oli se, että joka kaupungissa oli erilaisia leipiä ja makkaroita, joita ostettiin evääksi. Nyt joka paikassa on Oululaisen ja Vaasan leivät ja Atrian makkarat tms, joka paikassa yhtä ja samaa ja samanlaista.

tiinaniit kirjoitti...

Hauskoja merkkejä. :) Minä en ole tainnut tuommoisia livenä nähdäkään, taidan olla liian nuori :D

Pami kirjoitti...

Hei!

Blogistani löytyy sinulle jotain!

Pirjo kirjoitti...

Kivoja muistoja! Me matkustimme paljon asuntoautolla kun olin pieni ja joka paikasti piti ostaa veljelleni tuollaisia samantapaisia viirejä.. :)

Sarppu kirjoitti...

Ihana postaus, olen jotenkin niin hurahtanut noihin kaikkiin vanhoihin juttuihin...