tiistai 19. marraskuuta 2013

Innostumisesta

 Joskus olemme siskojen kanssa puhuneet, että meillä on yhteinen ominaisuus: kauhea innostuminen jostakin asiasta. Ihan maaninen meininki suorastaan. Näitä kullekin neljälle siskolle "sattuneita" innostuksia voisin luetella vaikka kuinka paljon. On sitten kyseessä vaikka tiffanytyöt (1sisko) , kirjoittaminen ja oikein kursseilla (2siskoa, toinen monta kertaa jopa Italiassa) , maalaaminen  eri menetelmillä (2siskoa) tai vaikkapa sauvakävely (3siskoa), pyöräily (2siskoa) ja vaikkapa blogin pitäminen (3 siskoa) tai vaikka facebook (3siskoa)...  Uskon, että se innostuneisuus eri asioihin on peritynyt äidiltämme, jonka persoona innostui milloin mistäkin. Niinpä meillä onkin tapana sanoa, että meissä kaikissa asuu pieni mamma.  Vanhoilla päivillään lähes 70-vuotiaana äiti jopa entisöi monet vanhoja talonpoikaishuonekaluja siskolleni jopa niin, että kokonainen huone oli pari vuotta vain tässä käytössä. Äidille tuli tutuksi esimerkiksi maalinpoiston eri menetelmät ja eri hiontalaitteet ja tilasipa hän taitavalta sedältäni osia huonekaluihin, kun joku oli lahonnut liikaa. Jos joku haluaa kurkata postukseen äidin entisöinneistä niin täällä
on aiheesta vuodelta 2011.

Kuinka ollakaan, käsityö on minulle se pääinnostuksen kohde, mutta on niitä muitakin. Edellisissä innostuskohteissa olen aika monessa mukana. Tosin innostuksen menevät ja palaavat uudestaan, kun taas hyvältä tuntuu. Kirjoneuleet on minulle tuttu innotuksen kohde, muttei aina: nyt olen taas ihan täpinöissäni lankojen ja värien kanssa, etten malttaisi oikein muuta tehdäkään. Onneksi työ sentään pitää tolkuissaan, jotenkin. Viime yönä tosin näin unta lankojen päättelystä, jota eilen tein itse sekä opetin. Hälyyttävää?

Eilen sain nämät sukat valmiiksi. Tiistai-ilta on meille vähän kuin se viikon pikkulauantai: keskiviikko kun on ainoa päivä, jolloin en mene kahdeksaksi vaan klo 12:ksi! Tosin edessä on viikon isoin ryhmä, mutta silti otan sen vastaan aina kuitenkin hyvin levänneenä. Tiistaisin nautin siitä, että voin tehdä rauhassa kaikkea kivaa ilman stressiä huomisesta,  katsella Downton Abbeyn ja ennen sitä Koko Suomi leipoo- ohjeman. Sekin on minua innostuttanut leipomaan viime aikoina, vaikkapa sen keikauskakun.

Nyt on kaksi erilaista kirjoneuletta kesken. Ylimmässä  kuvassa oleva "aivoton", jota on helppo neuloa kun katson telkkaria, koska kaikki kirjoneulekuviot teen ns. omasta päästäni aina mikä kivalta tuntuu. Teetee-Pallas- lapanen vaatii viivotinta, että saan mallista selkoa, koska se ei ainakaan vielä ole tuntunut minulle avautuvan. Siinä pitää tihruuttaa mallia ja minulle rivi selkeytyy  käyttämällä värillistä viivotinta, jota siirrän aina rivin eteenpäin. Tänään siis jatkan tuota violettia, koska haluan katsoa rauhassa telkkaria.
Kirjoneuleinnotukseen hyviä herkkuhetkiä antavat innostavat kirjat, joita minulla on monta. Näitä voi vaikka selailla ennen nukkumaan meoa sängyssä... Tässä uusimmat, molemmissa ihania malleja ja muutama kovinkin omaa sekatyyliäni.

10 kommenttia:

Rentukka kirjoitti...

Ihanaa, että te siskokset olette innostuneita samoista asioista! Selailin eilen samaa Sukkakirjaa kuin sinä ja ihailin tuota lumihiutalesukkaa. Mukavaa tiistai-iltaa!

Aikku kirjoitti...

Onnellinen sinä, kun on sisaruksia. Minulla on vain yksi veli eikä olla ees tekemisissä. Ollaan aivan erilaisia ja elämäntilanteetkin aivan toiset, mulla kun ei ole lapsia enää kotona ja veli kulkee ala-asteen vanhempainilloissa. Aina ei kemiat natsaa, vaikka sukua ollaan.

Olen kutomassa miniälle kirjoneulesukkia, vaan kahdella värillä. Jotenkin tuntuu seiskaveljes kauhean paksulta pitkästä aikaa, mutta saapassukkalankana ihan passeli. Ei mene ihan heti puhki. Värikin on ihan masentava sinun väri-iloitteluusi verrattuna.

Itse olen kova innostumaan, mutta pysyviksi innostumisen aiheiksi on jäänyt käsityöt, lukeminen ja uutena jooga. Myös perinteinen maastohiihto löytyi uuden miehen myötä uudelleen 15 vuotta sitten.

MariJ kirjoitti...

Kauniita sukkia! :) Minäkin tykkään kirjoneuleesta, sitä on kivaa tehdä ja siitä tulee aina niin kaunista.

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Toisille nuo kirjoneuleet ovat helppoja, toisille sitten taas ei :-)
Ihana kun joku innostuu, sitä on ilo katsella!

Päivi kirjoitti...

Joo-o, tutulta kuulostaa. Ei tule elämä meille yksitoikkoiseksi, kiitos äitimamman geenien.
YX siskoista

Inna Vaara kirjoitti...

Törmäsin vahingossa blogiisi. Onpa ihania kirjosukanvarsia! Ei ihme että innostut. Minulla on 83 v Äitimuori joka edelleen innostuu joka torstai napatanssista! Minä olen perinyt vain ajoittaisen innostuksen.

anna puikko kirjoitti...

Aivan ihanat värit! Olen usein hämmästellyt miten kauniita väriyhdisteliä teet.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Tosi upeita kirjoneuleita.
Ihanaa alkavaa viikoloppua sinulle.

satunNainen Paula kirjoitti...

Innostuminen on innoittavaa - ja niin se vaan on, että oma ja muiden innostus on tarttuvaa laatua! Innostuvat ihmiset ovat inspiroivia!! :o)

Matonkude kirjoitti...

Aivan ihanaa kirjoneuletta. Iloisia väriyhdistelmiä!
Tunnen tuon tunteen kun oikein jostakin innostuu :)