sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Arjen ihanuutta ja virkkausta

 Olen aloittanut virkkaamaan peittoa Duett-langasta. Mutta oliko se helppo aloitus. Ei todellakaan! Vasta kolmanteen aloitukseen olin tyytyväinen. Eilen purin sen toisen ja kuvassa kolmas, joka kelpaa. Päädyin kuitenkin siihen, että kerralla kolme silmukkaa yhteen ja samaan tapaan kavennus.  Näin kulmista tulee hiukan terävämmat kuin Attic24:n ohjeissa.  Ja aina vain yksi kerros samalla värillä, muutama leveä raita kuitenkin aina välillä väliin.  Näitä peittojahan on satoja hiukan erilaisia. Kurkatkaapa!
Muuten tänä viikonloppuna olen ajatellut arjen ihanuutta. Sitä miten hienolta tuntuu viettää viikonloppua, kun on muuten se työarki ja hässäkkä siellä. Aika lailla tasan neljän vuoden päästä minulla olisi mahdollisuus jäädä eläkkeellä, mutta työn luonteen takia taidan kyllä hoitaa lukukauden loppuun. Siskoni on jäämässä eläkkeelle, siksi tätä pohdin. Tänään puhuimme  miehen kanssa siitä, että millaiseksi sitten elämä muotoutuu, kun minä olen eläkkeelle. Ajattelen toisaalta, että silloin pitää olla jotakin "rotia" päivässä. Esimerkiksi aamulla lenkki (että käynnistyy!) ja suht säännölliset ruokailut ja joku kuri nukkumaanmenoajoissa. Ainakin opettajalle, joka on tottunut lukujärjstykseen, siinä on jujua. Ettei mene ihan hunningolle. No, eri asia sitten mitä merkitystä sillä sitten on! Oma äitini vietti eläkepäiviä yksinään omakotitalossa aikalailla sisäisen kellonsa mukaan ja oli varmaan onnellinen. No, vielä tähän on aikaa, onneksi.

Uskon, että talon lämmittäminen puilla suuren osan vuotta on hyvä juttu. Rutiineihin kun kuuluu puuhuolto: puiden hakeminen ja hommaaminen ja takan lämmittäminen. Viikonloppuisin tämä tuntuu jo nyt konkreettiselta. Paljon muuta lämmitystä ei tarvita, kunhan takka on tasalämmin vuorokauden läpeensä. Ja nainen pysyy liikkeessä puulaatikoiden kanssa!

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille. 

16 kommenttia:

Kardemumma kirjoitti...

Puulämmittäminen antaa myös sitä rotia siihen päivään. On tietyt ajat jolloin on tehtävä jotain. Tuntuu varmasti myös lämmityslaskussa laskuna.

Ollessani lasten kanssa kotona juuri puulämmitys antoi talvipäiviin todella sen rytmin. Muu menikin sitten ruoka-aikojen mukaan ja päivät kuluivat joutuisasti.

Lammas kirjoitti...

Pitemmillä lomilla todella huomaa, että ihminen voi paremmin, kun on jonkinlainen säännöllinen rytmi. Peiton alku näyttää ihanalta.

sirkkis kirjoitti...

Kauniit ovat värit peitossasi ja tuo vekkivirkkuu on hauskaa.

KahviKaneli kirjoitti...

Ihanat värit aaltopeitossasi.
Huh! Eläkeikää en uskalla ajatellakaan, niin paljon sinne vielä on..
Mutta juuri tuossa kohtaa sen miettiminen on varmasti mukavaa :O)

mummeli kirjoitti...

Kaunis aloitus peitossa! Ihanan hempeät värit!

Paula kirjoitti...

Todella ihanat värit tuossa ekassa kuvassa. Oikein mun lempivärit ja -sävyt.
Minä juuri haeskelen niitä päivän toistuvia arkirutiineja, jotka pitäisivät elämässä jonkin ryhdin.

Saila kirjoitti...

Niin, sitä minäkin mietin, että kuka sen sanoo, ettei hunningolle saisi joutua! Kunhan on itse tyytyväinen, niin saa olla vaikka kylähullu.
Minäkin aloitin tuolla Attic24:n ohjeella, mutta tykkään juuri siitä laineilusta, jossa ei ole niin terävät kulmat. Tuo on hyvä vaihtoehto seuraavaan projektiin, niitä varmaan tulee ;-)
Tosi on, että talon lämmittäminen on tärkeää. Sen tärkeämpää ei juuri olekaan, paitsi ruuan saaminen pöytään on myös. Omien vihannesten kasvattaminen voisi myös olla eläkkellä mielekäs juttu.

Daisy kirjoitti...

Kiva peitonalku.
Samanlaiset ajatukset jaan kanssasi eläkkeellä olosta. (vajaa kaksi vuotta siihen on) Ei kylläkään puulämmitystä mutta esim. liikunta aamusta, että sen jälkeen voi "hyvällä omallatunnolla" kuluttaa aikaa muuhun. Ruuan laitto on myöskin iso juttu, kun joka päivä pitää syödä;)

Pärre kirjoitti...

Ihanan värit! Ja hyvä idea tehdä vain yksi kerros joka värillä. Harmittaa kun en itse tajunnut moista kun aloitin peittoni. Peitostasi tulee kyllä upea :-)

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ Aivan huippuhurmaava peitto♥ ♥

Paula Kristiina kirjoitti...

Tosi kauniit värit peitossa! Onneksi eläkeikääsi on vielä aikaa. Tietysti se pistää funteeraamaan varsinkin kun on aina ollut tietty rytmi. Mökillä ollessa keväisin ja syksyllä puulämmitys todella tuo tiettyä rytmiä päivään ja varsinkin kun vesikin lämmitetään puilla. Minä niin haluaisin myös takan! Sisko ei haluakkaan siksak-peitettä vaan paloista tehdyn, mutta ei isoäidin neliöitä. Näin ne suunnitelmat muuttuu. Huommenna nähdään:))

Rouva Kivitikka kirjoitti...

Ah, mikä peitto! tuo oikein odottaa päivätirsojen ottaajaa alleen.
Enoni vaimolla oli eläkepäivillä tapana sanoa, että muutama meno pitää olla allakassa joka viikolle, ei enempää eikä vähempää! Näillä ohjeilla hän asui monta vuotta enoni kuoltua isoa omakotitaloa yksinään, terveenä kuin teräskanto!

Marja-Leena kirjoitti...

Itse eläkeläisenä toivon, että jokainen osaisi nauttia tästä hetkestä, kun saa olla vielä työelämässä ja siitä, että saa olla terveenä.Olenpa luullut Virveriikka sinua paljon nuoremmaksi.Kaikkea ihanaa olet saanut laitettua blogiisi.Kiitos!

Aarnilintu kirjoitti...

Ihan pirteä peiton alku! Jonkinlaisen virkatun peiton tekoa olen myös suunnitrellut ja isoäidinneliöitä vähän sillä silmällä katsellut. Tästä tulee kyllä hyvä kilpailija, saa juuri niin värikkään tai vähävärisen kuin haluaa.

Nova Melina kirjoitti...

Voi miten upea peitto on tulossa! Ihanat värit! Luulen, että jonkinnäköinen rutiinien luominen on ihan järkevää kun jää pois työelämästä. Itse olen kyllä sellainen luonne jolle rutiinit on vaikeita, mutta vaarana on tietysti jäädä vaan kotiin kässäilemään tai lukemaan viikkokausiksi. Semmoista olenkin saanut tässä nyt vähän seurailla sivusta, kun oma mamma jäi eläkkeelle. Joutaisi olemaan vähän reippaampi, ettei kunto ihan romahda.. ;)

sinisukka kirjoitti...

Mietin samaa rytmitystä, kun aikanaan jäin vuorotteluvapaalle vuodeksi. Kyllä siinä tietty "lukujärjestys" onneksi säilyi, kun siihen oli tottunut parikymmentä vuotta :)ja läheiset pitivät huolta, etten ihan repsahtanut! - Hyvännäköinen peittoaloitus!