lauantai 12. toukokuuta 2012

Vesivahinkofobia

 Poden vesivahinkofobiaa. Olen kohdannut ihan liian monta vesivahinkoa ja vesivahingon pelkoa. Niinpä olen viimeaikoina nukkunut öitä huonosti pelätessäni, että takkaprojektin tuhoaa tai sitä hidastaa taloni uumenissa piilevä vesivahinko. Tätä asiaa ei helpota se, että asun 70-luvun alussa rakennetussa talossa, jossa ei ole paljon mitään sokkelia, lähellä merta ja avo-ojia.

Vuonna 1997 kesän alussa alettiin taloon tehdä keittiöremonttia. Kun ensimmäinen kaappi oli purettu paljastui puolen talon kokoinen mittava vesivahinko, jonka yhteydessä korjattiin metrin korkeudelta kaikki talossa oleva materiaali, lattiat seinät ja kaikki perusvalua myöden. Olimme myös kuulleet, että talossa oli ollut jo yksi vesivahinko jo ennen kuin asuimme taloa. Ja kun sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta, niin... Voitte kuvitella!

Yhtään ei ole helpottanut se, että siskoni luona koimme kauhean tsunamin, kun Vantaanjoki tulvi vuonna-"en muista". En voi unohtaa näkyä kun minä ensimmäisenä astuin kellarin portaita ja vastaani kellui mehupulloja ja lapsen toppahaalari ja kaappipakastin surisi onnellisena vihreä valoa loistaen puoliksi veden alla!

Vuonna 2002 jouduin vuokraamaan pumpun tyhjentämään likakaivoa, joka täytyyi äärimmilleen ojista tulvivista vedistä: kyttään ojia ja salaojakaivoa ja pelkään tulvia. Voin myös tunnustaa, että näen painajasunia, joissa on vesivahinko. Niissä on erilaisia paikkoja, jopa muutama vakiotalo, joissa en ole edes käynyt koskaan. Koska edellä mainittu siskoni on kokemut myös kerrostalossa (ja aika uudessa) vesivahinkoja, näissä unissa on myös kerrostaloja. Tuntuu, että parasta terapiaa sain, kun

  parketin ja lautojen ja alta paljastui rutikuivaa eristettä ja lautaa. Ja valun päällä oli rutikuiva pikeys.

 Nyt sitten odotellaan kaikessa rauhassa Aada-uunia.

Rosvo ei (tietenkään) voi pitää näppejään irti tästäkään hommasta, vaan piti tehdä systeemit valun suojaksi.
Ja miten viattomalta hän näyttääkään...

7 kommenttia:

mummeli kirjoitti...

Vesivahinko on kyllä katastrofi kun kohdalle sattuu. Ei ihme, kun noin monen kokemuksen jälkeen näet painajaisia asiasta. Minulla oli onneksi pikkuinen vain ja sekin kyllä riipopi ihan tarpeeksi!

AnniKainen kirjoitti...

Tämä postaus sopiikin tämän päivän teemaan. Me huomattiin viime kesänä, että yhden huoneen katoon oli valunut vettä. No eikun kattoa paikkaamaan, kosteita villoja vaihtamaan ja huonetta kuivattelemaan ja luultiin jo että homma olis hoidossa. Muttamutta, tänä aamuna huomattiin että taas fuskaa jostakin eli eikun sama homma taas. Tarttis kai laittaa kokonaan uus katto, huokaus.

Teillä näyttää onneksi kuivalta ja takkakin tulossa, ai miten mukavaa :)

sinisukka kirjoitti...

Arvaan tuon ennakkopelon...nyt näyttää kuitenkin takkaprojekti sujuvan hyvin :) toivottavasti eräät "rosvot" eivät enempiä sekoita soppaa!! Kylläpä sitten kissatkin nauttivat takan lämmöstä :)

Saila kirjoitti...

Siinä on yksi viattomuuden perikuva!
Voi että, harmillisia nuo unesi ja kauhuskenaariosi. En ole koskaan kokenut vesivahinkoa. Jos siksi ei lasketa taloni ja navettani ylämäen puolen alimpiin hirsiin asti noussutta maata, jonka kaivoin pois hirsiä mädättämästä. Vesivahinko omalla tavallaan sekin, vaikka hidas sellainen.
Hieno juttu, että sieltä paljastui kuivaa taloa. Ehkä tämä osaltaan helpottaakin oloasi, nyt on ainakin se paikka tarkastettu ja kaikki hyvin, miksei sitten muuallakin.

Paula kirjoitti...

Turvallista ja huojentavaa, että parketin alka paljastui kuivaa. Rosvolla on ihana nokinenä ja ihanan vihreät silmät, en ole ennen huomannutkaan, kuinka kauniit. Kissan silmät tosin vähän muuntuilevat valon mukaan.

Neferi kirjoitti...

Hyvä, että tällä hetkellä kaikki ok.

Minä näin joskus painajaisia katon läpi tulevasta vedestä. Sittemmin kattoon on laitettu uusi profiilipeltikate ja painajaiset loppuivat :).

Päivi kirjoitti...

Meillä on kyllä harvinaisen yhteinen trauma! Takkaprojekti onnistuu varmasti hyvin ja alat taas nukkua paremmin.