Itsenäisyyspäivänä suomalaista lasia

 Tänään juhlitaan Suomen syntymäpäivää. Eilen olen saanut olla koululaisten kanssa lipunnostossa sekä itsenäisyysjuhlassa. Olen kuullut lippulaulun kaksi kertaa ja Satakunnan laulun sekä Maamme-laulun.  Eilen siis jo alkoi minun itsenäisyyspäivän viettoni.

Tänään nukuin pitkään. Telkkarissa pauhaa tällä hetkellä Popeda, hetken päästä katsomme ties kuinka monennen kerran Tuntemattoman sotilaan. Illalla pääsen seuraamaan linnan juhlia. Tunnelma on siis jo toista päivää kovin... hm... suomalainen. Ja sanoisinko tyypillinen suomalainen joulukuun kuudes. 

Saara Hopean suunnittelemat kulhot ovat omassa kodissani hyvin perinteisiä esineitä. Äitini osti kirpputoreilta kaikille lapsenlapsilleen tälläiset kulhot, eriväriset tosin. Niinpä niitä on nyt monessa eri kodissa.  Sininen on nuorimman tyttäreni, se on vielä hänen lapsuudenkodissaan, siis minun kodissani. Saan siis siitä vielä hiukan nauttia. Pian se varmaan jo siirtyy hänen omaan kotiinsa.

 Tämä kirkas on se aito ja alkuperäinen, se ensimmäinen ja se, mistä äitini ihastus näihin kulhoihin lähti. Minut on kastettu keväällä 1957 ja tämä kulho toimi kastekulhonani Yyterissä kodissamme. Tässä kulhossa on kastettu myös nuorin tyttäreni silloisessa kodissamme vuonna 1986 sekä nuorimman siskoni toiseksi vanhin poika, joka on jo pian täysi-ikäinen. Hänen ristiäisensä kun vietettiin täällä meillä vajaa 18-vuotta sitten. Siis perinteikäs kulho, jossa on suvun historiaa.

 Myös näissä minulle tärkeissä Festivo-kynttilänjaloissa on historiaa. Näitä oli lapsuuden kodissani mahtava määrä. Molemmat vanhempani täyttivät 50- vuotta 70-luvulla ja silloin Festivo-kynttilänjalat olivat varmaan suosittu lahja. Olen muutamien ikäkumppanien kanssa jutellut asiasta ja kaikkien kotona näitä on ollut tosi paljon.  Kun itse täytin 50- vuotta koristivat nämä juhlapöytää. Lainasin ne äidiltä ja juhlan jälkeen äiti sanoi meille lapsilleen, että jakakaa ne neljään osaan ja ottakaa itsellenne. Siinä sitten aamulla juhlan jälkeen asettelimme niitä neljään osaan ja mietimme sopivia kokonaisuuksia. Ja jaoimme ne neljään kokonaisuuteen. Tässä minun kokoelmani, johon olen pari kynttilää saanut miesystävältä, hänen kodistaan.  Tälläiset esineet ovat arvokkaita suomalaisia perintöjä, eivät rahallisesta hirveän arvokkaita, mutta silti mittaamattoman arvokkaita, koska niissä on perheen historiaa ja myös Suomen historiaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!