perjantai 18. marraskuuta 2011

Sekoittumisen sietämätön helppous

 En todellakaan ole maailman järjestyksellisen ihminen. Enkä haluaisi sanoa niinkään, että koska olen luova, niin olen myös kaoottinen, vaikka jossakin tutkimuksessa luovuus ja kaaoksen sietokyky yhdistettiin... Vaikuttaa selitykseltä ja asian kaunistelemiselta. Kysehän on valinnoista, niin petaa kuin makaa. Mutta toisaalta, jos koko ajan tekee, niin siivoomiseen ei jää aikaa. Pääsenhän kuitenkin töistäkin vasta kolmelta. Silti, tiedän toki, että kaikille ei käy näin. Pari viikkoa sitten luonani oli vieras ja siivosin koko kämpän. Silloin vielä kuvittelin, että siisteys säilyy... mutta.. kuinkas sitten kävikään?  Vaikka huushollissa ei olisi likaista, sinne tulee sekaista! Papereita, kasoja kerääntyy joka puolelle!
Mutta miksi tulee sekaista? Miksi en jaksa pistää kaikkia esineitä oikeille paikoille heti! Joku periaatteellinen vika päässä? Asennevamma?  Geenivirhe.
Sairasloma ei yhtään edistä asiaa. Kun mieluummin vain istuis ja kutois!  Pinnat täyttyy kissanleluista, langoista, kynistä, papereista, kynttilöistä, tärkeistä muistilapuista (kuka niitä edes huomaa...) meikkipusseista, papereista...Kaikki tarpeellista, mutta väärissä paikoissa!
Jos istun sohvalla, niin eikös jo lattialle sohvan vierelle kerry mainospostia ja neuleohjeita... Kunnes sitten saan siivoomiskohtauksen ja järjestän,  pakon edessä. Miten ihmeessä jotkut saa kaikki pinnat pysymään siisteinä ja tyhjinä! Kysyn vaan!

33 kommenttia:

Kirsi74 kirjoitti...

Samaa olen minäkin miettinyt. Tuohon kaikkeen kun lisää yhteensä 6 lasta, remontin ja miehen, niin on soppa valmis... Eli meilläkään ei pysy paikat siisteinä :)

Liiolii kirjoitti...

Kuvat on ihan kun meiltä! Laitoin juuri blogiini kuvan uudesta ompelulaatikosta, jossa on nyt langat ja neulat siististi (toistaiseksi). Edellinen ompelurasia oli oikea sotkupesä!

Breezie kirjoitti...

Vähennät kuvista kissan lelut ja meikit mutta lisäät videoita ja vauvan tarvikkeita ym niin olet ottanut valokuvan MUN kämpästäni! :D

sirkkis kirjoitti...

Voi tuttua on ja minä korjailen "toisten" sotkuja, vaan en näe kuka sotkee. nytkin on minun työpiste kuin myrskyn jälkeen ;)

kesän taikaa kirjoitti...

Tuo tuolin ympärys on minulla just noin, on lehtiä, lankoja, muistiinpano välineitä.
Nyt olen oikein opetellut tavaroiden paikoilleen laittamista, mutta kyllä askartelupöytä on siinä kaaoksessa, aina.

Enpä usko, että tekevillä ihmisillä kellään on niin tiptop, eihän sitä pysty keskittymään siihen olelliseen, jos koko ajan vahtii, ettei sotkua synny, eihän?;)

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Auli, hur bra känner jag inte igen mej.. Jag är alldeles likadan. Jag tror att vi är så kreativa och har så mycket ideer att städningen inte är så viktig.. Jag har ett botemedel: Anställ en städerska... Det har blivit min räddning och min lyx...
Men huvudsaken att man mår bra!
Kraam
Sanne

Matleena kirjoitti...

Ja minustakin kuulostaa ja näyttää niin tutulta tämä sinun kaaoksesi! ;DD Kuinka paljon helpommin löytäsi kaipaamansa lankakeränkin, kun kaikki olisi järjestyksessä. Aina. Mutta kun ei. Lohdutan itseäni aina, ettei meillä sentään ole kovin likaista.

Paula Kristiina kirjoitti...

Mulla taas on varmaan pakkomielle että kaiken täytyy olla paikoilaan ja tuukit suorassa. Kaukosäätimet rivissä jne.... usko tai älä se vasta raskasta on, perhe ja sukulaisiset vinoilee aina mulle. Sille ei vaan voi mitään:D Huomenna nähdään, hei voiko sinne ottaa kameraa mukaaan siis saako siellä kuvata. Minä lyöttäydyn sitten sinun seuraasi siellä kun ei ole muitakaan tuttuja ei tartte yksin huuhailla, jos sopii?

anja kirjoitti...

Sama vika "Rahikaisella" sanottiin ennen vanhaan. Minä myös ihmettelen, kuka tätä huushollia sekoittaa. Kunnes huomaan olevani yksi niistä tehosekoittajista. Mutta tämähän on vaan elämää. Näkisitpä meidän "ruokapöydän" joka toimii työpöytänä, arkistona, laskutilana, lukusalina ymym. Joskus on tuuria, että mahtuu lautanen sekaan, hih!

Saila kirjoitti...

:-D Tää on mainio kirjoitus kuvineen! Niin on, hankalaa on elo, kun joka paikasta tunkee tavaraa, postia, kissanlelua ja kynsilakkaa. Itsekin usein ihmettelen, mainosta mukaillen, "Mistä näitä oikein tulee?!"
Reseptiä en osaa antaa. Siivoan tai jopa remppaan yhden huoneen nätiksi ja siistiksi ja ne muut ovatkin sitten kuin pommin jäljiltä. Eli se ei ainakaan toimi!

liinu kirjoitti...

Kiva että muillakin sama ongelma. Jostain ne tavarakasat vaan ilmestyvät yhä uudelleen. Onneksi ostin juuri isomman sohvan, ei lopu istuintila heti kesken vaikka muutama projekti sillä lojuukin. Suosittelen :)

amuk kirjoitti...

Ei kukaan saakkaan pysymään siistinä. Siivouksen jälkeen siisteys pysyy ehkä päivän, mutta sen jälkeen koti on samassa luovassa tilassa kuin ennenkin. Olen itse joskus ollut siivoushullu joka stressasi kodin siisteyttä. Huomasin kuitenkin että siinä kärsi minä ja perhe kun olin ihan kireä ja kiukkuinen. Opettelin vuosien varrella tavasta tietoisesti ulos ja nyt saa jonkin näköinen viikko( tai kaksi )siivous riittää. Ei murheita turhia :)

Peppi kirjoitti...

jotenkin niiiiin ihanaa, että muillekin kertyy kasoja. Niin meillekin. ja jokaisen siivouksen jälkeen "päätän", että ensi viikolla laitan tavarat heti paikoilleen, lehdet keräykseen, silitän kuivat vaatteet, vien vaatteet komeroon jne. mutta. totuus on se, että kasoja vaan näyttää kertyvän.
juuri nyt pizza uunissa, essu päällä häärään ja keräilen "kasoja" ja näköjään toisella silmällä roikun blogeissa eli huvittaisko kasojen keräily - ei....Hyvää viikonloppua siulle - ja suljetaan silmät kasoilta!

Heleena kirjoitti...

Voi, miten tuttua!

Tuulikki kirjoitti...

Tuttu juttu. Minulle sanottiin kerran, että siivoa vain tarvittaessa. Joo, mutta en minä jaksa aina siivota. Helpompi on, kun teen vain viikkosiivouksen.
Kauniit kämmekkäät aikasemmassa postauksessa.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Mä olen kanssa tuumannut, että onneksi silloin tällöin käy vieraita, tulee siivottua vähän paremmin. Ja perhejuhliin tulee siivottua vielä perusteellisemin. Muuten sit vaan siirrellään kaaosta paikasta toiseen. ;o)

Pirjo kirjoitti...

Luovuus tarvitsee tilaa - tai sitten 500 neliön kämpän. Valitsepa siinä sitten.. mutta eihän koti olekaan näyttelytila, ja pieni sekasorto on välillä vaan kotoista. Mulla on ongelmana paperipinot (ohjeet, lehdet, saksitut, kirjat jne jne...)

AnniKainen kirjoitti...

Tekisi mieleni sanoa: sama vika rahikaisella. Tunnistin itseni niin tuosta tekstistä eli meitä on monta :)Eikä haittaa, eihän?

Auli kirjoitti...

Oho, onpas paljon samanlaisten asioiden kanssa pähkäileviä!

Mari kirjoitti...

JA vielä yksi ilmoittautuu :D
Pesunkestävä läjä-ihminen tunnistaa noista kuvista paljon omia, sanotaanko vaikka taipumuksiaan.

Willenmiina kirjoitti...

No hei, sehän on sun huusholli ja sun järjestys, älä suotta stressaa. Se on inspiraation merkki, että on vähän sotkuista.... tai jutut ei ole just järjestyksessä!

Tintti kirjoitti...

Voi miten lohdullinen postaus.
Nim. vielä yksi kaaoksen kanssa kamppaileva.

Hepsi kirjoitti...

Tutulta tuntuu juu. Ja vielä kun ne omat "kasat" ei häiritse, vaan ne jotenkin kuuluu asiaan, mutta ne toisten pinot. ;) Ja sitten tietysti taas toisin päin. =)

Maikki kirjoitti...

Tuttua täälläki, ja toisaalta ihan tykkäänkin "kasoistani" :) Ihanan virkistävä postaus!

Sude kirjoitti...

Ja minä kun luulin olevani häpeäpilkku naismaailman kartalla, vaan näkyypä meitä olevan muitakin . Siivoushullut ja käsityöntekijät onkin kaksi aivan erilaista ihmisrotua :)

Päivi kirjoitti...

Olisko se sittenkin geenivirhe? MK:n huusholli ei ikinä tule samanlaiseksi kuin omani. Hän laittaa kaikki aina paikoilleen ja koti on koko ajan järjestyksessä ja kaikki tavarat löytyvät omilta paikoiltaan. Mun ei, jo siivousta seuraavana päivänä sekoittaminen alkaa.

Paula kirjoitti...

Mielenkiintoinen aihe. Tuskin nyt ihan geenivirhe, mutta perinnöllistä kuitenkin, luultavasti. Kun mulla menee vähän toiseen suuntaan, tämä geenivirhe. Minulta menee kauheasti energiaa sekasotkussa olemiseen, hermot ei kestä sitä, on ihan pakko järjestää. Sen sijaan järjestys ei kuluta energiaa yhtään. Eikä sitä tarvitse vahtia tai ylläpitää mitenkään, jos tavarat menevät ihan itsestään omille paikoilleen. Tämä nyt oli kyllä hiukan liioittelua. Mutta luulen olleeni synnynnäinen tavaroidenjärjestyksessäpitäjä jo lapsena, ainakin omien tavaroideni. Nyt vanhemmiten olen alkanut tosin lipsua. Töissä olen oppinut sietämään kaaosta ja sekaisia pinoja työpöydällä ja tuoleilla ja ikkunalaudoilla, eli kaikilla pinnoilla, joihin jotakin voi laskea. Jossain vaiheessa sotku työhuoneessa aiheuttaa ylikäymättömän stressin, silloin ei voi enää olla, on pakko järjestää, jolloin oma pääkin menee järjestykseen ja tekemättömät työt tärkeysjärjestykseen.

Jaana kirjoitti...

Sinulla on elämisen into!! Anna niiden kamojen olla, siitäpähän siirtyvät kun se aika koittaa. Ihana lapasneule mainoksien vieressä.

MariL kirjoitti...

Höh, minä taas olen siivoamisen ystävä, ja kyllä meillä on aina siistiä, vaikka on kaksi pientä lastakin. :) Jos kaipaat vinkkejä, niin määrittele jokaiselle tavaralle paikka, jossa sitä tulee säilyttää - jos ei säilytyspaikkaa löydy, niin järjestä sellainen ja tarvittaessa heitä tarpeetonta tavaraa roskiin/kirpparille/kierrätykseen - ja käytön jälkeen palauta tavara aina sinne paikkaan, minne se kuuluu. Meillä myös tehdään perussiivous kerran viikossa aina samana päivänä samaan kellonaikaan, eli silloin ei oteta muita menoja päälle. Toimii, tule vaikka katsomaan! :)

Meillä myös lapset opetetaan siisteyteen, mikä tarkoittaa sitä, että tavarat kerätään paikoilleen aina leikin loputtua ja ennen nukkumaanmenoa, ja myös lasten tavaroilla on omat paikkansa. Siivouspäivänä lapset pysyvät yhdessä huoneessa imuroinnin aikana, ja saavat kulkea imuroimattomasta tilasta imuroituun tilaan vain siten, että heidän jalkapohjansa imuroidaan ennen kuin siirtyvät toiseen tilaan, tämä koskee myös aikuisia. Näin pölyt ja roskat eivät kantaudu puhtaaseen tilaan likaisesta tilasta. Tämän olen oppinut jo äidiltäni, lapsuudenkodissanikin tehtiin niin. Sitten jossain vaiheessa lapset siirtyvät toiseen huoneeseen, jotta päästään siivoamaan se huone, jossa he ensiksi ovat. Koko talo tietysti siivotaan kerralla, ja järjestys on tärkeää eli ennen imurointia käydään tuulettamassa tekstiilit, jottei sitten kantaudu pölyä imuroituihin tiloihin. Ollaan tosi tarkkoja tällaisista ihan pikkuasioista. Ja sanomattakin taitaa olla selvää, että meillä siivotaan koti aina samassa hyvässä havaitussa järjestyksessä ja mies imuroi aina ja minä pyyhin aina pölyt.

Sellainen sääntö meillä on myös lapsille, että ruoka syödään aina pöydän ääressä, eli ei lähdetä murustelemaan toisiin huoneisiin. Ja syönnin jälkeen pestään kädet, jottei rasvatahroja tartu pinnoille. Keittiössä tietysti rikkaimuri ahkerassa käytössä, ettei sieltä kulkeudu roskia sukanpohjissa muualle.

Niin, ja minä olen luova JA järjestelmällinen, kyllä ne voi asua samassakin ihmisessä. :)

Sinäpä muuten pääset aikaisin töistä - minä lähden aamulla seitsemältä kotona, ja lyhyenä päivänä olen kotona viideltä, pitkänä päivänä ilta kahdeksalta. Hyvin jää vielä aikaa harrastaa ja siivotakin. ;)

Minun mielestäni siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitoon on aina aikaa ja voimia, jos vain haluaa elää siistissä kodissa. Minulla ei mene mikään siisteyden = hygienian = terveyden edelle, siksi sitä aikaa järjestetään, vaikka joutuisi tinkimään kaikesta muusta. Mutta kullakin meistä on omat tärkeysjärjestyksensä. :)

Tämä "paasaus" vain siksi, että taisit kysyä tekstissäsi vinkkiä, miten saa pidettyä järjestystä yllä. :) Toivottavasti sait napattua jotain ideaa omaankin kotiisi! :)

Auli kirjoitti...

Kiitos kivoista kommenteistä. Ilmeisesti meitä huithapeleita on muitakin kuin minä. Kiitos silti niillekin, jotka eivät ole sellaisia ja vastasitte.Neuvojahan kyselin. Tiesinkin, että Paula ja toinenkin Paula, siis siskoni Paula on sellainen siisti. Kiitos, että otitte kantaa keskusteluun. MariJ, yritän ottaa onkeeni neuvojasi. Minä kyllä kierrätän ja järjestän tavaroitani, mutta paljon on sellaista, mitä en malta enkä haluakaan kierrättää. Esim. vanhat farkut olen säästänyt monelta vuodelta ja nyt niistä koulussa jo suunnitellaan tehtäväksi. Hyvä, etten hävittänyt niitä. Silti kyllä heti tiesin missä ne ovat kun niitä tarvittiin.
Itsekin olen kauhistellut Himohmstraajaohjelmaa, onneksi tilanne ei ole sellainen kuitenkaan. Mutta kun tuntuu, että on niin monta projektia aina kerralla kesken niin, enä ehdi välissä siivota kaikkea niihin liittyvää pois. Hyvä silti pähkäillä sitä miten voisi itseään kehittää! yritän edelleen, koska tiedän, että kun on siistiä se on niin ihanaa! Onneksi tulee joulu. Silloin saavutan yleensä sen siistin olotilan kodissani. Se on must!

sinisukka kirjoitti...

Joku on ostanut mulle (tehosekoittajalle) seinätaulun:"idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen"....:D

mustakissa kirjoitti...

Tuttu juttu. Eilen olin kyläilemässä ja sillä aikaa mies oli siivonnut. Arvaas löysinkö yhtäkään kudinta tai mitään muitakaan tavaroitani? Kaikkea ei ole löytynyt vieläkään, liekö tahallaan laittanut hyvään talteen....

-maria- kirjoitti...

Oijoi... tuo Sinisukan huoneentaulu ("idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen") on aika mainio :) Varmasti vetoan joskus tuohon!