sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Rajoja rikkomassa

Lyhtykurssi oli hieno. Koin rikkoneeni rajojani. Itse en ole koskaan ollut mikään puutyöekspertti. Kouluaikana minulla ei ollut teknistä töitä, enhän käynyt peruskoulua, vaan silloin oli vielä oppikoulusysteemi. Lähipiirissäni on ollut aina mies, joka on mielellään tehnyt puuhommat. Siksi minä olen selvinnyt aika helpolla, vaikka osaan kyllä porakonetta sentään käyttää.
Tässä oma lyhtyni viittä vaille valmiina. Kuusi välipuuta olen aihioista veistellyt ja pohja ja kansikappaleen kaikki erikokoiset reiät porannut, sekä viistonnut levyjen kulmat. Taivutin myös metallia ja tein metallitankoon (kynttilän pidikkeeseen) kierteet. Kurssilla lyhty tehtiin perinteiseti, kaikki veistettiin, ei käytetty santapaperia, lyhdyn piti kai tulla vähän alkeellisen näköiseksi.
 Opettajan minälleni kurssi teki tosi hyvää. Huomasin sen, miten vaikea voi itselle olla joku asia, vaikka jollekin toiselle se on kuin leikkiä. Kun opettaja näytti miten veistellään, näytti siltä kuin hän olisi juustoa veistellyt. Itselle se taas oli vaikeaa ja puun syyt veivät terävää veistä helposti väärään suuntaan. Taas kerran tajusin miten vaikea voi olla joku työskentely sille, joka ei vielä osaa vaikka se itselle on vaikka kuinka helppoa!
Kurssilla oli hyvä henki, kaikki tarvitsivat jossakin vaiheessa toisten apua, työvaiheet olivat sen verran haastavia. Olimme eri-ikäisiä, kaikkia varmaan yhdisti kiinnostus kansanperinteeseen. 
Säästän herkimpiä ihmisiä rakkokuvilta siltä vaiheelta kun niitä puhallettiin ja venytettiin. Tässä kuvassa lyhty vasemmalla on ihan uusi,oikeanpuoleinen on  kuivunut ja sen väri on tasoittunut. Nuo verisuonet häviävät kuivuessaan  ja lyhty muuttuu hyvin pergamenttimaiseksi. Tätä tekniikkaa  on kauan käytetty ja tapa on todettu hyväksi tehdä ohuita läpikuultavia kalvoja ja näitä tämän kaltaisia töitä on ympäri maailmaa. Näin on tehty lyhtyjä ja ikkunoita silloin kun lasi on ollut liian kallista. Rakon käsittely ei tuntunut mitenkään ällöttävältä ja kuulemma hajukin oli tosi lievää verrattuna nahkan parkitsemiseen, kertoivat ne, jotka olivat nahan kanssa työskennelleet.

Itse olen saanut tyttäreltäni Turkista tuliaiseksi lyhdyn, joka on ilmeisesti samalla periaatteella tehty, sen tosin tajusin vasta tämän kurssin yhteydessä.


12 kommenttia:

Paula Kristiina kirjoitti...

Oli kyllä varmasti mielenkiintoista! Näyttää kuivuttuaan kylläpaljon hienommalta:D Haluaisin nähdä tekemäsi lyhdyn livenä. Huomiseen...

KristiinaS kirjoitti...

Hienoja lyhtyjä teitte. Olisit nyt vaan laittanut rakkokuvankin. Voiko tuota kalvoa maalata? Meinaan, ett jos jotain kuvioita haluaisi siihen?

Lila kirjoitti...

Wau! Upean lyhdyn olet tehnyt :)
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Nova Melina kirjoitti...

Onneksi olkoon rajojen rikkomisesta! Ja kiitos kivasta kertomuksesta. Kursseilla parasta on mun mielestä juuri se hyvä yhteishenki. Kaikki, tai ainakin suurin osa tekee iloisella mielellä jotain uutta.
Saatko/saitko lyhdyn jo kotiin? Jos, niin otathan meille siitä sit kuvan kun oot löytänyt sille paikan? :)
Mun mielestä kyllä myös lyhty näyttää kuivuneena kauniimmalta. Kai ne verisuonet vähän työntää luotaan. :)

Aarnilintu kirjoitti...

Taitaa noiden verisuonten suhteen olla niin, että jos ei tiedä mistä materiaalista lyhdyn kalvo on tehty, eivät materiaali ja kuviot herätä mitään inhon väristyksiä vaan. Eli tieto lisää tuskaa:) Lopputuloshan on tosi kaunis ja kuten kerroit tuon turkkilaistuliaisen kohdalla, vasta myöhemmin yhdistit lyhdyn ulkonäön tuohon käytettyyn tekniikkaan ja materiaaliin.

sinisukka kirjoitti...

Upeita!!! Varmasti hieno kurssi!

Tuulikki kirjoitti...

Hienoja lyhtyjä. Aikaisemmin kaikki on käytetty tarkoin hyväksi ja kaikille eläimen osille on keksitty käyttöä. Valmiista työstä ei kyllä hoksaa mistä materiaalista se on tehty, jos sitä ei kerrota.

Neferi kirjoitti...

Huits, jäisi minulta tekemättä :)

Daisy kirjoitti...

Hieno homma. Eipä ole tullut mieleen, mistä kaikesta voi lyhtyjä askarrella.

Zelda kirjoitti...

Aivan ihania lyhtyjä, niin kauniita!

Omppu-pomppu kirjoitti...

Aivan ihania lyhtyjä!

Susi kirjoitti...

Voi hyvänen aika miten kauniita lyhtyjä! Taidat olla melkoinen monitaitaja :)