perjantai 23. syyskuuta 2011

Sukan neulomisen ihanuus ja kurjuus

Minulla oli ison virkkausprojektin tähden tauko sukan neulomisessa, mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin. Ja todennut taas miten terapeuttista, rentouttavaa ja ihanaa on juuri sukkien neulominen.
Sukka on pieni ja lämmin, siinä voi luoda ja siitä voi tehdä mitä vaan kokeiluja: pitsiä, kirjoneuletta ja tuskin on langanpätkääkään, mitä ei voisi sukkaan käyttää. 
Tällä hetkellä kaksi ryhmällistä seiskaluokkalaisia neuloo koulussa sukkia ja sekin on niin kivaa! Mutta, joillekin se on vaikeampaa kuin toisille, kurjaakin, mutta sekin on kiva, että sukista voi tehdä pienenmmät tai isommat, kaikenkokoisia sukkiahan tarvitaan.  Sukassa on mahdollisuus helpottaa työtä, jos se tuntuu kovin vaikealta. Sukanhan voi periaatteessa neuloa vaikka lähes pelkästään oikeilla silmukoilla ja voi tehdä paksummalla langallakin!
Tänään hauskuutin oppilaita pläjäyttämällä oman sukkavarastoni pöydälle ja voi niitä ilmeitä! Jokainen löysi kyllä kasasta suosikkinsa. Joidenkin ilmeet olivat kyllä sellaisia, että "eiks tolla muuta tekemistä ole!"  Kuvan sukat olen neulonut viime kesän ja tämän syksyn aikana ja muutaman olen jo ehtinyt antaakin pois. Oppilaat ihmettelivät pitsisukkia ja ohuita lankoja ja vielä kouluavustaja Paulan bambuisia puikkoja, sellaisiin ylellisyyksiin ei koulussa ole varaa. Silti, ihanaa, että on raitalangat ja kivat värit; minäkin muistan 80-luvulla ostaneeni halvinta mahdollista lankaväriä, harmaata. Nykyään olen sitä mieltä, että käsitöissä kyllä kannattaa satsata lankoihin ja väreihin: se innostaa tosi paljon oppilaita suunnittelemaan omat kivat, mieluisat sukat.
Itsekin muistan ensimmäiset sukkakokemukseni.Oppikoulun ensimmäisellä luokalla mentiin lanka ostamaan itse ja puikotkin tuotiin kotoa. Lankani oli vähän turhan ohutta ja sukan neulomisesta en kyllä tajunnut paljon mitään, enkä oppinut. Olinhan silloin saman ikäinen kuin nykyiset viidesluokkalaiset. Ei silti, edesmennyt anoppini kertoi neuloneensa sukat ekaluokalla, mutta hän olikin syntynyt 1919....
Jos rehellinen olen, olen todella sukan oppinut neulomaan vasta opettaessani sitä muille ja oikeastaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tullut sukkaneulomisfriikiksi. Mutta on ihana huomata, miten jotkut oppilaat pieneillä hennoilla sormillaan yks kaks hoksaavat ja oppivat  ja voi sitä harmia kun en joskus anna sukkaa kotiin; kaikilla kun ei ole kotona puikon puikkoa. Periaatteena on se, että kotona saa tehdä vain helpot kohdat: ei kantapäätä, eikä kavennuksia. Ne tehdään koulussa.
 Jotkut oppilaat ovat niin innokkaita, että jaksavat neuloa vaikka kuinka. Tässäkin on jo sukka yli polven! Ja toinen sukka jo hyvässä vauhdissa.
Itsekin meinaan rentoutua nyt viikonloppuna sukkaa neulomalla ja katsomalla muutaman kivan elokuvan. Ulkona sataa, mutta kotona on kodikasta ja tunnelmallista kynttilän valossa. 
Hyvää viikonloppua teille kaikille mitä sitten ikinäkin teette! Varmasti aika moni teistä ottaa käteensä mukavan neuleen, juuri sen sukan..


30 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Hih- tässä sitä luen koneen vierellä ja samalla neulon. Juuri nyt ei ole vuorossa sukka, mutta kyllä senkin aika tulee pian ;) Ihania sukkia kuvissa ja paljon tsemppausta kaikille upeille sukkia ahertaville koululaisille =)

Päivi kirjoitti...

Voi pahus, ehdit ennen minua. Olen pitkään suunniteluut laittavani muovikassillisen valmiita villasukkia juuri noin ja yllättäväni kaikki sun blogin sukankutojalukijat ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa,että koulussa opetetaan villasukan teko! Aikasmoinen keko sukkia =)

Anonyymi kirjoitti...

Oot kyllä oikeassa, että sukan kutominen ja sen opettaminen on kivaa. Tänäänkin kun aloiteltiin seiskojen kanssa oli monelta mennyt "väärä" silmukka kesän aikana hukkaan. (Mikä kumma siinä muuten on, että ne aina sanovat väärä eikä nurja...) Tytöt kutsuivat itseään martta-kerholaisiksi. Siinä sanassa on sekä positiivinen että negatiivinen sävy mun mielestä. Mutta tekivät kyllä suht tyytyväisinä sukkiaan..

Kyllä noi värikkkäät langat on ihania.Odotan, että itsekin pääsen värejä neulomaan. Mulla on nyt menossa musta iso kauluri/huivi murkkutyttärelle. Se on kyllä vaikeeta näillä, viittä vaille viisikymppisillä, silmillä!

Sateista, mutta mukavaa Porin päivä- viikonloppua, Auli. Meneks muute huamen toril?

Mervi

Auli kirjoitti...

Joo, Mervi! Kyl mää meinaa men sin Porrii mut en tiär onks siel toril viäl siihe aikaa mittää ku mene sin ku mää mee ain jo aikasi, jottai pual kymmenelt! Pittää ainaki men Lavikol ja Eurokankaasee ja sit meinaa men kattoo kirjakauppaa sitä uut Elina Valliini kirjaa joka o siskoni Paula blogi arpajaisis päävoitton, muute. Kannattaa men osallistumaa! Hyvvää Pori päivää!
23. syyskuuta 2011 18.13

Peppi kirjoitti...

Täällä K viettää perjantain pelituntiaan vanhalla koneellani ja sanoi siinä ohimennen, että ihana keko sukkia :) Niin on, sanon miekin.
Täälläkin ehkä aloitellaan sukkia v-loppuna. Tai sitten pipoa. Ostin.... lankoja.:)
Se on kyllä ihana hetki, kun huomaa jonkun oppilaan innostuvan neulomisesta. Meidän koululla alakoulun puolella ollaan tehty neulomalla vaan lapasia, mutta muistan itse aikoinani neuloneeni sellaset kivat kääntövarrelliset kuvioneulesukat kutosella.

Zzz kirjoitti...

Taidan hävitä katkerasti sukkien määrässä :D.

Mukavaa viikonloppua.

Auli kirjoitti...

Peppi, sma juttu. Meilläkin alakoulussa kuudennella neulotaan lapaset, mutta joskus joku on niin taitava, että on neulonut sukat jo kuudennella. Sinä olet varmaan ollut taitava jok koulussa! :)

Kardemumma kirjoitti...

Sukat ovat parasta mitä tiedän neulomisen saralla. Itse olen ollut alaluokkalainen, kun olen opin saanut ja ei kovin hääppösillä langoilla. Mutta oppi meni perille. Hyvä taito nykykoululaisillakin.

mustakissa kirjoitti...

Kyllä vaan. Sukat on ehdottomasti parasta neulottavaa, mitä tiedän. On kiva hypistellä lankoja ja miettiä, millaiset seuraavaksi tekisi. Meillä on vaan niin kova mummu(miehen isoäiti 94v)neulomaan, että koko suku on sukitettu vuosiksi eteenpäin. Mummu se on minullekin opettanut sukankutomisen saloja, silloin kun siitä oikein innostuin. Se on ihanaa, että saa oppia sellaiselta, joka homman osaa ja osaa myös innostaa. Aina on hyvä olla sukkia, niitä voi viedä lahjaksi tai antaa mistä syystä tai ilman syytä. Mikään ei ilahduta mieltä niin kuin lämmöllä tehty villasukka:D Mukavaa viikonloppua sinulle!

Taika kirjoitti...

Io, komeita sukkia.
Itse en ole vielä sukan kutomista opetellut. Kovasti oisi haaveissa osata sukkaa tehdä ♥

Paula kirjoitti...

Aika vaikuttava sukkapläjäys. Minulla ei ole ainoatakaan paria ollut tekeillä sitten... Ainakin silloin kudoin noin kolme paria, kun sain sinulta lahjaksi sukkalangat. siitä on kyllä jo muutama vuosi. Kudoin kaksi paria sinun lahjalangoistasi ja ostin uuttakin lankaa ja kudoin vielä parin. Mutta periaatteessa kyllä... olen kauhean innostunut.

Matleena kirjoitti...

Minä jo ehdin kuvan nähdessä luulla, että olet Sukkasatoon jo ehtinyt tehdä tuommoisen kasan! ;D
Piti minunkin ihan ruveta muistelemaan, milloin olen ensimmäiset sukkani tehnyt, mutta enpä muista. Mutta ensimmäisen kaulahuivini kudoin kansakoulun toisella luokalla ja kolmas- tai neljäsluokkalaisena muistan kudotun jotain suljettuna neuleena, mutta oliskohan se ollut lapaset. Lanka oli kuitenkin sinistä. Sitten aikuisiällä olen olen vasta viime vuosina ruvennut enempi tekemään sukkia, kun äitini piti koko suvun sukissa. Hänen kuolemansa jälkeen olen minä ruvennut puolestani tekemään suvun sukat. ;D Näin se siirtyy käsityön teko äidiltä tyttärelle!

KristiinaS kirjoitti...

Kiva kirjoitus ja hieno kasa sukkia!

Krista kirjoitti...

Siinä on sukka jos toinenkin... =)
Minä olin koulussa himoneuloja, joka valitsi työkseen neulepaidan samalla, kun muut irvisteli puikoille ja mietti pienintä mahdollista tekelettä. Se yksi asia, jota en koskaan koulussa tehnyt on muuten villasukat. =D

Saila kirjoitti...

Hyviä nuo oppilaiden reaktiot :-D Ja kiva että joku aina innostuu! On niin hieno tunne huomata osaavansa ja saavansa aikaan. Nyt kun on vielä muotia nuo kivat pitkät villasukat, kuviolliset ja raidalliset ym.
Minulla syntyvät nopeasti sormettomat hanskat, tai ei nyt sentään noin nopeasti kuin sinun sukat. Mutta niitä on helppo tehdä ja on kiva keksiä mitä milloinkin kädenselkään laittaa kuvioksi.

MariL kirjoitti...

Ihania sukkia! :) Sukan neulominen on kyllä kivaa, ja aina vaan pitää saada uudet sukat, vaikka itsellänikin on kaapissa ainakin 50 villasukkaparia...

Paula Kristiina kirjoitti...

Kyllä nuo on kaikki jokaikinen pari niin ihania! Ja kun eilen vielä pääsin niitä koulussa hiplailemaan :D Porin päiville tästä kans lähdössä, toivottavasti ei ala satamaan. Eilen isisiskon tyttö Tiia tykästyi niihin sukkiin jotka oli mulla koulussa mukana ja annoin ne hänelle. Muutaman hätäisen kuvan ehdin ottaa niin sukat saivat uudet omistajan. Mukava antaa sukat sellaiselle ihmiselle joka todella tykkää niistä. Vielä hän näki tekemäni korut ja tykästyi siihen vihreään ja annoin tietysti senkin. Mukavaa viikonloppua ja täälläkin tehdään sukkaa jämä langoista:D

Daisy kirjoitti...

Ihanat sukat !
Hauska lukea muiden sukkamuistoja.
Omat ensimmäiset tein oppikoulun ekalla ehkä. Ensin nirkkoreuna ja sitten kirjoneuletta varteen. Ei iskenyt inspiraatio silloin vielä. Oikeastaan sukkien teko alkoi tyttären murrosiän ja samanaikaisen avioeron aikaan. Tytär oli muuten koulussa oppinut jo silloin sukanteon ja opetti minulle kuinka silmukat poimitaan kantalapun reunasta. Se opastus oli mullistava helpotus kantapään teossa.

sinisukka kirjoitti...

Mukavaa sukka-asiaa! Minä autan erästä dementoituvaa rouvaa sukankutomisessa laittamalla hänelle alulle silmukat ja kutomalla kantapään, muut hän kutoo itse ja nopeasti!! Terapiaa hänelle! Ja mulla on välillä monta kantapäätöntä odottamassa :D Lahjoitetaan ne sitten yleensä jonnekin, hiljattain Nepaliin lastenkotiin!
Viikonloppuni urakkaa: miten saada pihassa majaileva hylätty(??) kissa kiinni niin että voin kutsua eläinvalvojan viemään sen hoitoon...ja kun olen allerginen...perästä kuuluu!!

Auli kirjoitti...

Sinisukka, siskoni Puala on kesäpaikassaan pähkäillyt saman ongelman kanssa. Heillä on ollut loukku ja kaikki vermeet mutta kissat ovat olleet niin ovelia, että ovat syöneet ruuat ja eivät ole silti jääneet loukkuun!

Pami kirjoitti...

Luin netistä, että chilit voi kuivattaa ihan huoneenlämmössäkin tai uunissa noin +50 asteen lämmössä. Itse olen keräillyt chilejä leivinuunin päälle kuivumaan ja hyvin punaisina ovat kuivuneet eivätkä ole homehtuneet ym. Saa nyt nähdä, miten tuossa käy! Itseäkin jännittää... :-)

Unknown kirjoitti...

Ensiksi, kiitos kommentistasi !
Valtava määrä valmiita sukkia :)

Sinä taidatkin olla Paula Kristiinan työpari ?
Minäkin olen koulunkäynninohjaaja, meillä täällä Kouvolassa nimike muuttui pari vuotta sitten.

Ja minä olen sellainen käsityöläinen, ettei sukkien neulonta vaan yhtään kiinnosta. Sanonkin etten niitä osaa tehdä :)

Mukavaa viikonloppua Sinulle !

Pirjo kirjoitti...

Sukkien neulominen vaan on niin terapettista ja helppoa, sitten kun sen on oppinut :)
Minäkin olen ottanut kutimet mukaan tuonne kuntoutukseen ja tikuttelen niillä menemään.. Muut ovat ihmetelleet kuinka osaan, olen porukan nuorin.. Mutta itsekin opin kunnolla sukan tekemisen vasta aikuisena kun oli "pakko" opetella (suvun sukankutoja kuoli...)..
Rentouttavaa elokuva-/sukkaviikonloppua! :)

Auli kirjoitti...

Juu Anneli, aula on muutamia tunteja viikossa minulla toisena kätenä käsityöluokassa ja suuri apu hänestä onkin! Ja sukista: kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, eikä edes haluta tehdä kaikkea; sinulla on muuten käsityötaitajoja kyllä ihan riittävästi!

Rva Pioni kirjoitti...

Upea pläjäys sukkia. Hauskasti lähestytty erilaisia oppijoita ja neulojia. Muistiini palautuivat yläkoulussa tehdyt jättitumput,joita en ymmärtänyt silloin laittaa pesukoneeseen (eivät ne ehkä olleetkaan ihan villaa?)...
Olen siirtynyt villasukkiin kengissäkin. Ohuita villasukkia ei milloinkaan voi olla liikaa! Mahtava taito osata neuloa sukat. Hienoa ettäs viet sitä taitoa eteenpäin.

Sini Helmi kirjoitti...

Uteliaana kysyisin, että neulotaanko teidän koulussa sukkia kaksi eli sukkapari, vai voiko joku halutessaan neuloa vain yhden sukan??? Täällä Luvialla ei tarvi neuloa kuin yhden, jos oppilas ei halua kahta tehdä!?! Minä onneton en moista ymmärrä, sillä jokainen noista on kaksijalkainen... Tekis ennemmin vain vauvan sukat, jos itselleen ei jaksa neuloa. Minusta siinä oppii parhaiten, kun joutuu tekemään kaksi kappaletta, oppii laskemaan kerroksia ja jää toki paremmin mieleen, kun tekee kaksi sukkaa...

Omista tytöistäni kaksi on jo koulussa sukat tehneet ja tosiaan parin ja vanhempi on sen jälkeen neulonut sukkia jo useammankin parin ja myös lapasia esim kavereilleen lahjaksi ja jopa tilauksesta.

Itse en muista, koska olen ekan sukkaparin neulonut, mutta melko nuorena. Neuloin ja virkkasin jo ennen kouluun menoa ja siitä se on jatkunut, eikä loppua näy :) Se on jäänyt mieleen, kun 5. luokalla suunnittelin ja toteutin itselleni mustavalkoisen neuleliivin. Minulla oli ihana opettaja, joka antoi minun tehdä mitä halusin sen jälkeen, kun olin tehnyt ne "viralliset" työt.

Komea kokoelma sukkia sinulla!!! Niitä on niin ihana neuloa ja helppo kuljettaa mukana matkatyönäkin!

Auli kirjoitti...

Sini Helmi, meillä kyllä neulotaan sukkaparit. Siksi aina varoitan liian suuren haasteen ottamisesta ja jos oppilaalla on sellainen tunne, että neulominen ei ole vahva puoli, niin voi tehdä vauvan sukat tai tossut. Mutta kaksi kuitenkin. Joskus oppilaat kauhistelee, että kaksi ja sanon, että teillä on kaksi jalkaakin... Joskus yksi kaveruspari ei saanut aikaiseksi kuin yhteensä yhden sukkaparin ja he tekivät niistä "kaveri"sukat, kumpaankin kirjottiin oma nimi ja tytöt sanoivat käyttävänsä sukkia vuoronperään mökkeillessään toistensa mökeillä. Näin sai opekin puhtaat paperit ja sukissa oli joku idea. Olin näet sanonut, ettei saa tehdä yhtä sukkaa jos ei voi todistaa tuntevansa jotain yksijalkaista... :) Joillekin se on vaikeaa, että pitää neuloa kaksi sukkaa mutta itse koen, että tässä "vaikeudessa" on oma hyvä, myös kasvattava puolensa, kaiken ei tarvi olla niin helppoa ja nopeaa, pitkäjänteisyys on parhaita asioiat mitä lpasille voi opettaa, mielestäni. Ja onnistumisen ilo sukkien valmistuttua on tärkeä kokemus!

Sini Helmi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta!!!
Hieno perustelu ja periaate sinulla!!! Olen kanssasi täysin samaa mieltä!!! Ja tosiaan tuo onnistumisen ilo on tosi ihanaa, sen olen tytöistäni huomannut! Ylpeänä he ovat itse tekemiään sukkia pitäneet ja kyllä on äitikin ollut ylpeä tyttäristään!

Kiitos myös vierailusta! :)

Tiina kirjoitti...

Hei, löysin blogisi äsken ja jäin lueskelemaan jo hyväksi toviksi. On pakko kommentoida tätä villasukka-asiaa, sillä vaikka itse kuulun siihen joukkoon, joka kouluaikoina teki vain yhden sukan kantapäähän saakka ja nyt aikuisiälläkin sukan teko on todella pitkissä kantimissa, niin villasukat ovat sydäntä lähellä. En tiedä oletko kuullut 100-vuotiaille villasukat -projektista, jonka alullepanija on Mirka Johansson. Innokkaille villasukantekijöille oiva kohde. :)
Täältä löytyy lisätietoa: http://mirkajohansson.fi/blogi/?p=3936&lang=fi
Annetaan hyvän kiertää! :)