maanantai 5. syyskuuta 2011

Ihana peittoni

 Elokuun alussa aloin suunnittelemaan vanhoista puuvillasekoitelangoistani (suoraan 90-luvulta) virkkattua peittoa. Hiukan runsas kuukausi siihen meni, että peittoni valmistui.Peitossa on 111 kuusikulmiotilkkua.
Tässä voi vähän omakehu haista, mutta ei voi mitään. Olen peittooni tosi tyytyväinen. Fiilikset oli sellaiset eilen, kun sen sain valmiiksi, kuin olisin ollut rakastunut.... Tiedätte varmaan tunteen haastavan käsityön valmistuttua. Sitä työtä pitää ihastella ja ihastella ja jotenkin tulee pöllähtänyt olo: mitä nyt sitten?  Niin ihana peitto siitä tuli, että ihan pakko virkata vielä tälläisiä lisää.  Lupailinkin jo tyttärilleni, tästä langasta silti meni jo ne kivoimmat värit.
 Virkkasin tilkut viimeistä kerrosta vaille valmiiksi ja viimeiseksi yhdistävän puolipylväskerroksen. Ihana saada peitto sitäkin varten valmiiksi, että olohuone on ollut aikamoinen virkkausverstas ja tilkkuja on kissojen kuljettamana löytynyt vaikka mistä ( myös sohvan alka.... se aukko...;). Lankojen riittäminen oli vähän ongelmallista. Virkatessa lankaa kyllä kuluu uskomattoman määrät. Silti joitakin värejä vielä jäikin.
 Tämä torkkupeitto sopii väritykseltään juuri sopivasti nojatuoliini ja tykkään langan ihanan rouhesta pinnasta. Siksi en sitä mitenkään silittänyt enkä pingoittanut.Reunaan muutaman pylväskerroksen jälkeen virkkasin vain yksinkertaisen rapusilmukakerroksen, monien kokeilujen jälkeen. Peitto tuntuu ihanan pehmeältä ja sopivan painoiseltakin, ei lainkaan niin painavalta kuin Seitsemästä veljeksestä virkattu isoäidinneliöpeitto, jonka virkkasin talvella. Anteeksi siis Cottonella-lanka, jos sinua vähän epäilin, parempana kyllä tunnut peittona kuin hiostavana puserona!
Tilkun ohje on kirjasta Tove Fenang: Nyt virkkaamaan, mutta löytyy kyllä varmaan netistäkin jostakin, vaikkapa esimerkiksi täältä. Itse muutin toisen kerroksen kaksoispylväät kolmoispylväiksi, koska halusin niistä vielä  pulleampia.

44 kommenttia:

Raitalammas kirjoitti...

Aina vaan jaksan ihmetellä sitä, miten ihaniksi jutuiksi ns. jämälangat voivat muotoutua!

Så Vitt Jag Vet kirjoitti...

Helt ljuvligt.. Berätta när du inte mera vill ha pläden så ring mej jag kommer och hälsa på och hämta pläden... Ha det bra!
Kraam
Sanne

mustakissa kirjoitti...

Aivan ihana!! Minulla on tuo kirja ja näitä kuusikulmioita näemmä täytyy yrittää opetella!
Ihanat värit sinulla ja hyvä värisilmä:D

Paula kirjoitti...

Onpas se nätti, suorastaan ihana. Ja äkkiä sait valmiiksi.

AnniKainen kirjoitti...

Syystäkin olet tyytyväinen! Kerrassaan upea peitto. Minullakin on ollut jo pitkään haaveena tehdä tilkkupeitto, mutta ei vaan ota tullakseen, vaan jospa joskus.

Elina kirjoitti...

Kyllä tuon alla kelpaa nojatuolissa istuskella syysiltoja ja värkätä jotain uusia yhtä kauniita juttuja:) Niin kauniisti sointuvat värit toisiinsa ja mallineule on hauska.

Daisy kirjoitti...

Hieno on :) Kiva vertaus rakastumiseen.

Maikki kirjoitti...

Vautsi, tosiaankin ihana peitto! tuosta saa hyvällä omatunnolla olla ylpeä!

JaanaElina kirjoitti...

Ei ihme jos tunne on kuin rakastuneella.Olisi minullakin,on tuo niin upea peitto.
Ja niin upeat värit.

Tintti kirjoitti...

Vauhdillahan se valmistui ja upea tuli!
Saat olla siihen hyvin tyytyväinen. Minäkin täällä huokailen ja voin vain kuvitells, miltä tuntuu kääriytyä siihen.

Sara kirjoitti...

Voi miten kaunis! Ihan hyvä syy olla omakehuinen, hieno tulos, kauniit värit ja sopii todellakin hyvin yhteen tuolisi kanssa. Onnea!!

Eija kirjoitti...

UPEA peitto, siis aivan ihana! Olet syystäkin ylpeä!

Peppi kirjoitti...

Aivan ihana peitto ja ihanat värit. Tuo harmaa väri on tosi nappi yhdistämisväri. Kiva tuo yhdistämistapa. Miulla teettää aina päänvaivaa tuo palojen yhdistäminen..
Ihania pötköttelyhetkiä!

TeSa kirjoitti...

Onhan upea peitto.
Täytyykin saada fiilistellä.

Milukka kirjoitti...

Kannattaa noin upeasta peitosta ollakin ylpeä!
Ihanat värit ja harmaa mukavasti rauhoittaa tuota peiton "tunnelmaa" :)

Zzz kirjoitti...

Peitosta tuli tosi tyylikäs, ei ihme, jos olet ♥.

Rva Pioni kirjoitti...

No on soma!

amuk kirjoitti...

Todella mahtava peitto ! Olet saanut sen nopeasti valmiiksi ja nostan hattua kärsivällisyydellesi virkata noita paloja yhdistämisestä puhumattakaan. Olet guru alallasi :)

Anonyymi kirjoitti...

No mutta nyt saakin omakehu haiskahtaa on peitto kyllä niin kaunis <3

Mari kirjoitti...

Aikamoisen urakan olet tehnyt! Peitto on kaunis ja värit sointuvat niin hyvin yhteen. Vautsi!

Pinni kirjoitti...

Ihana, siis kertakaikkisen ihana.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, kauniit värit! Minäkin olen <3
Kissatkin selvästi halusivat sen itselleen ;)

Helena kirjoitti...

Kaunis on peitto! Ja niin sävyisät värit, ihanat!

Mammutti kirjoitti...

Niin ihana peitto! Syystäkin olet tyytyväinen!

Päivi kirjoitti...

Hieno! Mutta saitko kaikki marinoituneet cottonellat käytettyä?

Auli kirjoitti...

Kiitos vaan kaikille kommenteista. Tulin katsomaan ja olin ihan ihmeissäni kommenttejen määrästä. En Päivi saanut, läheskään. Vielä on se punaoranssi kasa ja turkoosivihreä...

Sanni kirjoitti...

Upea peitto, ihanat värit!

Nova Melina kirjoitti...

No kyllä on tosi ihana peitto! On syytäkin olla ylpeä!! :)

Heleena kirjoitti...

Todella kaunis! Tulee sellainen harras ja sanaton tunnelma!

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla valmistuu kyllä työt alta aika yksikön ja peittosi on herkullinen!

Sude kirjoitti...

On se...ihana. Tästä tulee varmaan vielä sukukalleus, jota joku ihastelee vuosikymmenien päästä :)

sinisukka kirjoitti...

Kyllä saakin omakehu nostaa päätään :D Upea on! Ja hirveän nopeasti taas sen teit, huhhuh!!

zaro kirjoitti...

todella ihana peitto!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oi että miten ison työn olet saanut aikaan. Kerrassaan UPEA

Paula Kristiina kirjoitti...

Tulipas tosi ihana peitto! Oikea vanhanajan romanttinen! Nyt vasta jaksoin tulla blogeja katsastamaan. En reissullani edesavannut tietokonetta, oli niin paljon muuta puuhaa:D

Pirjo kirjoitti...

Se on ihana! Tuon alla onkin mukava nyt syksyn tullen köllötellä :)

Pirena kirjoitti...

Kaunis se on ja hirmu vauhtia valmis. Minä olen jo vuoden tuhrannut eikä vieläkään ole valmis. Tämä sukkasatoilu hidastuttaa muita hommia. Sitten tuli vielä yksi uusi rojekti. Ei siitä sen enempää.

Mamma N kirjoitti...

No nyt minäkin olen rakastunut! Tuo on aivan ihana ♥

Anonyymi kirjoitti...

Siis aivan ihana! Kyllä!

Auli kirjoitti...

Huh huh miten paljon kommentteja on tullut tähän postaukseen. Kiitoksia kaikille! Olen tosi iloinen kaikista kommenteistanne.

Matleena kirjoitti...

Siis aivan ihana peitto! Vaikka kyllähän sen jo palasista näki, että upea tulee! On siinä koukku suhissut, kun noin nopeasti sait valmiiksi. :)

Jokke kirjoitti...

Mitäs tuohon muuta kun JES!

Nipi kirjoitti...

Niiiiin upea!! Todella kaunis :)

Anne-Mari kirjoitti...

Syytäkin olla ylpeä, kerrassaan upea peitto ja niin ihanat värit!