Hillityn ruskeat

 Nämä ovat neljännet samalla mallilla tekemäni. Kertauksen vuoksi vielä, kun joku vielä mallia kyseli, se löytyy täältä. Joku pohti aikaisemmin niitä kirkkaita nähtyään. että millainen tämä malli olisi hillityimmistä, murretuista väreistä. Ainakin siis tälläinen. Näissä on kolmea eri ruskean sävyä ja pohjalankana luonnonvalkoista. Ja pääteltäviä lankoja taas oli muutama kymmen!

Vielä on yhdet tekeillä, mutta eiköhän sitten riitä tämä malli. Tänään jo tulostin vaikka mitä  ja pääkin jo kaipaa uutta pipoa, kun pakkasta vihdoin tuli tänne länsirannikolle. Huomenna pitääkin töihin mennessä vilkaista, onko joki jäätynyt. Työmatkallani ajan usean joen haaran yli, koska asun aika lähellä merta ja joki haarautuu moneen haaraan mereen laskiessaan.

Loppiaisen tunnelmia ja jäädytysajot

Täällä on vietetty loppiaista tosi mukavissa merkeissä.  Eilen olin läheisen perheystävän 90-vuotisjuhlissa. Pala kurkussa välillä. Jollakin tavalla oli ihanaa nähdä, miten tärkeä vanha suvun "kanta-äiti" on nuorellekin polvelle, lasten lapsille. 

Tänään lähdin kaupungille ja piti mennä katsomaan "jäädytysajoa". Porin keskustaan Kokemäenjoen rannalle.

Kokemäenjoen pinta on tällä hetkellä lähes huipussaan. Se johtuu jatkuvista sateista ja siitä, että myrsky on nostanut vettä myös mantereelle päin ja meren pinta on korkealla. Ja on  se joenkin pinta tosi korkealla! Jos se  nousee vielä puolesta metristä metriin, on tilanne jo hälyttävä. Tässä kuvassa Kirjurinluodon rantaa kuvattuna kaupungin puolelta. Koivut ovat ihan veden alla vastarannalla.

Jäädytysajo tarkoittaa sitä, että veden juoksutusta pienennetään niin, että joki virtaa vähemmin ja pakkasella saadaan pinta jäätymään. Pinnan jääkate suojelee tulvalta. Kaikista pahin uhka on ns. hyydetulva, jolloin joki alkaa hyytyä sisältä päin ja silloin vesi ei laske mereen ja kaupunkia uhkaa tulva. Kuten näette kuvasta, ihan Porin keskustan tuntumassa, joki on tosi leveä. Minulla on käsitys, että esim. Turun Aurajoki on ihan kapea tähän verrattuna. Vettä on siis tosi paljon! Lehdestä luin tänään, että jos pakkanen jatkuu yli viikonlopun on joessa jääkate ja silloin vaara on ohi. Nyt jäätä ei vielä kyllä näkynyt missään. Ehkä vain niitä hyytymiä. Siis peukut pystyyn: jäätä tänne!

Raatihuone toivottaa hyvää uutta vuotta kaikille. Porin karhu on saanut lunta selkäänsä ja  Porin kaupungin 1558 perustanut Juhana Herttua lumiviitan harteilleen.

Samaa taas

 Muistan lapsena ja nuorena ihmetelleeni aina sitä äitini ominaisuutta, että hän jaksoi tehdä samalla mallilla monta työtä, usein koko perheelle täydennettynä usein myös muutamalla sukalaisella ja ystävällä. Huomaan itsessäni vähän samaa piirrettä. Silti en ole äitini kaltainen.  Itse olen koko syksyn suunnitellut neulovani villatakin, mutten saa työtä millään alkuun! Parikymppinen kummipoikani kehui juuri äitini isälleni, pojan papalle, kutomaa villapaitaa, joka on nyt hänen käytössään. Harmi vaan, tuntuu, että läheskään kaikki langat eivät tänä päivänä ole sellaisia kuin nämä vanhat, että säilyisivät käytön jälkeen 70-luvulta 2010-luvulle, 40 vuotta!

 Itse koen vähän tätä samaa, että on kiva tehdä samalla mallilla välillä. Mukavuudenhalua? Kun oppii mallin niin miksi sitä muuttamaan. Antaa mennä vaan. Kolmannet samalla mallilla neulomani lapaset ovat sentään kääntyneet nurinniskoin. Valkoinen pohjaväri muuttui mustaksi ja lanka helpommaksi Novitan raitalangaksi. Näissä lapasissa on pääteltäviä lankoja vain 8 per lapanen, edellisissä n. 40...

Ja uutta pukkaa... nyt taas vähän tätä hillitympää laatua ja langan päättelyä tiedossa....

Vuoden ensimmäiset ja lunta!

Tässä toiset samanlaiset. Vähensin muutaman kuvioraidan varresta ja minusta nämä on paremmat takin hihojen alla. Odottavat noutajaansa. Se joka nämä saa, sanoi haluavansa sellaiset vanttuut, missä on vain kirkkaita perusvärejä, niinpä näistä tuli kirkkaammat ja vielä iloisemmat kuin edeltäjänsä, jotka otin omaan käyttöön. Kolmannet ovat jo alussa, värimaailma vaan erilainen.

Kuten kuvassa näkyy, täällä Porissa on vihdoin lunta! Tämä on vasta toinen lumikerros tänä talvena, jospa tämä nyt säilyisi. Pakkasia en toivo, ainakaan kovia. Mutta valoa toivon pimeyteen ja sitä tuo valkea lumi!
Iloista ja hyvää viikon jatkoa kaikille blogini lukijoille ja kiitos kaikista kivoista kommenteista, mitä olen viime päivinä saanut! Viime postauksessa jäi vallaan mainitsematta se, että olen tosi iloinen kaikista uusista lukijoista, joita blogille on tullut tasaiseen tahtiin. Tervetuloa! Ja pian paukahtaa jo 100 000 lukukertaa täyteen, kiitos kaikille, jotka täällä vierailette!

Vuoden 2011 arviota

 Näin vuodenvaihteessa aina tilitetään. Tilitetään vuoden poliittisia saavutuksia, on Venlaa ja Emmaa ja urheilusaavutusten arviota. Minäkin ajattelin tilittää vuoden "saavutuksia". Laskeskelin, että olen tehnyt vuoden aikana lähemmäs sata käsityötä. Mietin mitkä olisivat omasta mielestäni hienoimmat, rakkaimmat ja haastavimmat työt ja esittelen ne tässä. 

Ensimmäisenä lintulapaset, jotka tein tammikuussa lähes vuosi sitten. Ne ovat  tyttären käytössä. Malli oli upea, mutta haastava, koska oli niin epäsymmetrinen.Jos joku on kiinnostunut mallista niin siihen pääsee käsiksi tästä postauksesta!

 Konttineulehuivi oli minun ensimmäiseni. Se on itselläni ahkerassa käytössä ja sitä usein kehutaan, viimeksi siskontytär  valmistujaisjuhlissaan. Toista samalla mallilla en ole vielä tehnyt, varmaan joskus senkin aika tulee..

 Olen virkannut kaksi tilkkupeittoa ja molempiin olen tosi tyytyväinen. Toinen on villaisen lämmin, toinen puuvillasekoitelankaa.

Eniten jokapäiväiseen arkeen liittyvä työni on kalenterin kannet, jotka tein euron kirpputorilöydöstä, kanavatyöstä, jonka joku tuntematon oli joskus tehnyt ja joka oli jäänyt sellaisekseen.  Kalenterista saan aina iloa, kun otan sen käteeni. Se on myös sellainen työ, minkä oppilaani ovat monasti huomioineet, vaikkei ehkä moinen kalenteri kuulu nuorten tyttöjen maailmaan, enemmänkin facebook-päivitykset! Kalenterikannen kankaat sain sisutusliikkeen näytekangaskansiosta ja kankaat eivät ole vieläkään loppu, vaikka niistä on töissäkin muutama oppilas tehnyt tilkkutöitä! Toivon, että nämä kannet kestävät sen viisi ja puoli vuotta, jotka minun pitäisi vielä tehdä töitä. Samoin kuin terveyteni, toivottavsti. Kalenterin kannen kuvaa katsoessa ajattelen, että siinä minä seilaan kohti tulevia päiviä ja vuosia!

Mitä siis nyt? Odotan innolla uutta vuotta ja uusia haasteita. Käsitöitä teen, mutta mitä, en tiedä vielä. En ole kova lupauksen tekijä, enkä halua liikaa suunnitella. Jollakin tavalla ajattelen, että työssäni saan suunnitella tekemisiä etukäteen ihan tarpeeksi!

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että olen saanut muutetuksi elintapojani terveellisimmiksi ja tiputtanut puolessa vuodessa painoa mukavasti ja tästä meinaan jatkaa samaan tapaan, edelleen ilman varsinaista laihdutuskuuria. Toivon silti , että ärsyttävä luupiikki katoaa oikean jalan kantapäästä, se kun tuottaa jatkuvaa ärsytystä, vaikken sen takia ole sairaslomalla ollut kuin kolme päivää kortisonipiikin jälkeen (mikä ei auttanut yhtikäs mitään...). Tässä siis minun pikkutoiveitani, ei mahdottomia lainkaan... 

                          Toteutuvia toiveita ja lupauksia muillekin!