perjantai 9. marraskuuta 2012

"Missoni syksy"





Tänä vuonna on vietetty oikein varsinaista siksakneule-syksyä. Lehdet ja valmisvaateteketjut pullistelevat ns. Missoni.-neuleilla.
Minullakin on yksi "Missoni" -kaulahuivi, jonka edesmennyt äitini Hilkka neuloi minulle lukuisista erilaisista Florica-langan lopuista. Äiti ei kyllä tiennyt höppäsen pölähtämää mistään missoneista. Totesi varmaan vaan, että kätevä tapa kuluttaa langanloppuja. 
Ja mikäs siinä, äidin mahtavalla värisilmällä tämä onnistui ja on käytössä vielä, vaikka se on 90-luvun puolivälissä neulottu. Olin otettu kun tyylikäs nuori työkaveri kehui huivia. Niinpä kursin sen  tuubihuiviksi ja olen sitä käyttänyt tänä syksynä.
No, mikä se Missoni oikein sitten on? Wikipediaan Missoni ainakin on päässyt. Selvyyden vuoksi täytyy sanoa, etteivät missoni-neuleet kaikki ole suinkaan näitä siksakneuleita. Missonin idea on enemmänkin värikkyys ja usein kirjoneule .  Kurkatkaapa!
Lehdet ovat tänä syksynä olleet täynnä näitä ohjeita.
Ja niitä minäkin olen neulonut ja meinaan jatkaa. Olen jo tehnyt sukkia ja kaulurin. Niiden neulominen on erittäin koukuttavaa. 

Mutta hei! Kenelläs muulla on tähän tyyliin virkattu nojatuolin päällinen. Tämä nojatuoli on lapsuudenkodistani ja sen meinasin kerran jo viedä verhoiltavaksi, mutta mitä turhaa.
Se on päällysineen kaikkineen perheeni historiaa ja erittäin hyvä ja ergonominen istua. Ja peitto tekee siitä kodikkaan ja lämpimän. Siinä tänäänkin istuu mieheni, joka pitää sitä lempituolinaan.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille kivoille blogini lukijoille!

11 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Ja ihan tietämättä olet neulonut muotijuttuja :) Upeita nuo ovatkin! Ihanat värit tosiaa tuossa äitisi neuleessa!

sirkkis kirjoitti...

Hauskoja vekkisiä neuleita ja iloisia värejä.

Saila kirjoitti...

Voi että, olen jotenkin heikkona ns. Missoni-kuosiin. Taisin tutustua siihen jonkin muotitopin muodossa ehkä 10-15 vuotta sitten. Sittemmin hankin klassisen kolmijalkaisen Aalto-jakkaran Missoni-kankaalla, vaikka se oli jakkaraksi kallis (mutta ei niin kallis kuin toinen vaihtoehto, tankkituoli). Mutta jakkara on edelleen niin ihana! Lempparineuleeni on Ranskasta ostettu pitkä siksakneuletakki ruskean ja oranssin sävyissä, se ei ole tietenkään oikea Missoni, mutta ihana!
Helsinkiin avattiin kai noin vuosi sitten Missonin sisustusmyymälä, olen välillä käynyt kuolaamassa siksakkuvioista hapsuverhoa...
Siksakkiin voi näköjään hurahtaa.

Paula kirjoitti...

Enpä ole kuullutkaan mistään missonista, mutta kirjavat neuleet on tuttuja. Meilläkin on yksi missoni äidin perintöä keinutuolimattona.

Heleena kirjoitti...

Olen täällä nähnyt näitä siksak -juttuja ja ihastunut. Nyt on vartahilla tulossa kauluri, joten koukussa ollaan...
Veljen vaimo virkkasi itselleen 80-luvun vaihteessa hameen, mustaa punaista ja harmaata raitoina.

anja kirjoitti...

Hienot värit todellakin huivissasi. Minun isoäidilläni oli - lapsuudesta muistan - siksakilla kudottu villainen alushame, yläosineen kaikkineen ja maatavetohelmoineen. Sitä aina ihastelin kun sahalaita heilahteli pitkän hameen alta. Vasta näin vanhana pari vuotta sitten opin itse tätä siksak-neuletta kutomaan...
vaan en sentään hameeksi asti! Ja virkatahan sitä myös voisi, vaan ei taida into ihan piisata....

Enya kirjoitti...

Äitisi tekemä huivi on kaunis ja ajankohtainen tänäkin päivänä ja mikä tunnearvo!

mustakissa kirjoitti...

Hyvin tehdyt neuleet palvelevat pitkään, todella kaunis huivi;)

Päivi kirjoitti...

Äiti ei tajunnut tuotteistaa ideoitaan. hassua, tossa huivissa on nuo missoni-tyyppiset väritkin.
Mulle ei tainnut langeta muuten yhtään missonia pirinnönjaossa.

Zelda kirjoitti...

Loistavan muotitietoinen olet ollutkin:) ihana värikimara!

enkulin käsityöt kirjoitti...

On kyllä kivoja. Nyt on muodissa myös tuo kuvio. Katselin näyteikkunoita Joensuussa ja tuo kuvio toistui monessa ikkunassa.