maanantai 18. lokakuuta 2010

Punontaa

Uusimmassa Ihana-käsityölehden numerossa oli  esitelty ja ohjeistettu punottu pieni kori, joka oli tehty ilmais-jakelulehden kokoisista sanomalehtipaperiarkeista.Kokeilin sitä ja tuli niin sellainen olo, että tämä ei käy niin kuin Srömsössä! Kori oli punottu "vinoon" niinkuin kuvan valkoinen kori vasemmalla, mutta ne sanomalehden suikaleet eivät todellakaan suostuneet asettumaan yläreunastaan suoraan niinkuin lehden kuvassa. Tämä tapahtui viikko sitten.

Muistelin sitä, miten Kihniön kotiteollisuuskoulussa punoin yhden pärekorin jonkun vanhan miehen opastuksessa. Mies oli joku arvostettu PärekoriMestari ja vuosi oli 1976. Olin tullut kotiteollisuuskouluun oppimaan kädentaitoja, koska en ollut kovin hyvä käsitöissä ja haaveilin askartelunohjaajan ammatista.Käsityönumeroa painotettiin pääsykokeissa. Käsityötaitoni rajoittuivat lähinnä käsitöiden aloittamiseen ja äitini kyllä kannusti siinä. Osti varmaan useammankin villapaidan langat..Käsityönumeroni oli varmaan korkeintaan 8 (joskus se oli 6)ja kouluun oli vaikea päästä.No se, etten koskaan päässyt edes Askarteluohjaajaopiston pääsykokeisiin Riihimäelle (edes koulun käytyäni, vaikka kaikki kotiteollisuuskoulun numeroni olivat kiitettäviä; koulussa selitettiin , että he painottivat peruskoulun ja lukion numeroita!) ja pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi, ei liity mitenkään pärekoriin paitsi siten, että opiskelupaikalleni Askarteluohjaajaopistossa kävi samalla tavalla kuin pärekorilleni: se oli tuomittu tuhoon ensi päreestä alkaen.Päreet piti repiä itse koivun haloista. Se Pärekorimies näytti miten homma käy: taipuisat, melkein läpinäkyvät päreet syntyivät huimaa vauhtia. Kun minä revin pärettä siitä tuli paksu ja ihan mahdoton taivutettavaksi pärekorin muotoon. Ja kun alettiin punoa pärekoria päreet katkesivat aina taivutuskohdasta ja kun se ns "pärekori" oli valmis se painoi niin paljon, että kukaan ei olisi voinut käyttää sitä saunapuiden kantamisessa.Sitä paitsi joka kulmassa tököttävät tikut olisivat tehneet korin kantamisesta muutenkin epämiellyttävän.Pärekori muuten kyllä paloi hyvin aikansa nurkissa pyörittyään.. Se siitä...

Kunnes.. näin sen pärekori-jutun siinä lehdessä ja yritin ja epäonnistuin.
Mutta yrittänyttä ei laiteta. Materiaali oli käsiini liian paksu ja niinpä mietin. Miten olisi tapetti. Suoraan kodin Terraan kerjäämään ylijäämätapetteja ja ihme ja kumma: osasin punoa koreja ja sitä sitten teinkin koko eilisen päivän.
Huomenna opetan kouluni kouluavustajan punomaan korin ja keskiviikkona kokeilemme sitä 17 7-luokkalaisen kanssa.Saa toivottaa onnea yritykselle!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yrittänyttä ei liis laiteta? Sille Riihimäen askarteluohjaajaopistollekin kävi ennen pitää vähän ohrasesti. Opisto sulautettiin 90-luvun lopulla kiivaan taiston jälkeen Hämeenlinnan Wetterhoffin yhteyteen ja missä amk:ssa nykyään sitten mahtaakaan olla koko oppilaitos?

Päivi

Auli kirjoitti...

Joo. Muistan ,että tästä on ollut puhetta. Muutenkin ajattelen, että näin pitkässä juoksussa omakin "kohtaloni" on ollut suotuisa. Olen ihan tyytyväinen työhöni, vaikka joskus ajattelin, että en ainakaan opettajaksi halua!