Olen ihan intohimoinen purkkejen ostaja, Jos vaan jossakin on tarjouskyltti: "Osta jotakin muutama kappale, niin saat säilytyspurkin ilmaiseksi", olen juuri otollinen uhri tälläiseen houkutukseen. Siinä samassa päätös on tehty ja olen onnekas purkin omistaja. Taas uuden purkin siis... Yllä oleva kaunis purkki on peräisin lapsuudenkodistani ja varmaan tosi vanha. Se on siis peritty. Varmaan se on äitini lapsuudenkodista: Ainakin niin olen aina kuvitellut. Voi olla, että niitä on ollut useampikin. Ainakin muistan joskus 70-luvulla maalanneeni samankaltaisia purkkeja (oranssiksi ja vihreäksi!). Mitään mielikuvaa siitä millaisia purkit olivat ennen tätä uudistusta, ei ole. Toivottavasti eivät yhtä kauniita kuin tämä kallis aarteeni.
No tässä sitten lisää kahvipurkkeja eri aikakaudelta. Viimeisin on tänä kesänä ostettu Paulig-purkki.Huomioikaa myös vanha Twinings-teepurkki. Se on varmaan 70-luvulta.
Leipä-, riisi-, kaakao-,hiutale-ja sokeri-puolella on myös ollut myös paljon tarjontaa ja kaikkiin mahdollisiin olen sortunut. Vain yhden Kelloggs-purkin olen myynyt kirpputorilla runsas vuosi sitten ja sitäkin olen vähän katunut,vaikkei huushollissani enää syödä minkäänlaisia muroja!
Sitten lankeemuksiin... Citymarketin naapurissa on Prisma ja siellä oli eilen asiakasomistajapäivien tarjouksena -15% kaikesta. Kesällä Hackman oli tehnyt ihanan kesäkattilan. Järki-ihmisenä en ostanut sitä kattilavarastoani muisteltuani, vaan ostin kummallekin tyttärelleni kattilat, vaikkeivat (ainakaan vielä) ole mitään kesäkeittotyyppisiä henkilöitä.Mutta sainpas niitä edes sukuun!
Mutta eilen sitten! Kun näin tuon ihanan pikkukannun avautui silmissäni visio: ihana kaakaohetki lumisen metsälenkin jälkeen,kun tulemme kotiin posket pakkasesta punoittaen. Ostospäätös oli selvä ja kattila lähti kannulle kaveriksi.
En ole kyllä ostosta katunut. On se niin ihana setti talvea odottamassa.
Ps. huomatkaa linssilude joka taas oli paikalla kun tapahtui!
3 kommenttia:
Olen kyllä tiennyt, että sulla on purkkeja, mutta nyt vasta tajuan että niitä on PALJON. Ihania tosin...
Anna
Mää myi kirpputoril kaikki purkkini jokka maltoi. Olis varmaa enstiks pitäny kyssyy sult, et tahtosiks sää niit. Mää ihmetteli, et ne vanhat keksi- ja karkki- ja tee- ja muut purkit siäl kirpputoril meni kaikki kaupaks. Varmaa o muitaki ihmisii, jokka kerrää purkkei.
Täs o äiti seikkaperäne muistelu siit su sokeripurkkis menneisyydest ja sen parist ja niitte pitopaikast ja ympäristöst:
Se [kööki] puuloora pääl seinäs melkei katorajas oli pikkune hylly, jonka pääl oli kaks pläkkist peesfärist tösköö, jois oli yläsyrjäs päi kant vihriäist seppelrankkaa, jost putos allaaspäi kolme punast ruusuu yhres klimpis toosai etusivul. Toises luki Sokeria ja toises Kahvia. Sit siin pirettii viäl parrii muut kirjavaa pläkkitoosaa, joitte kyljis oli kiinalaisii ihmisii ja kirjotust. Ne oli vanhoi teeaskei. Se hylly reunaa kiärsi valkone viissenttine liinakankasrimpsu, jonka pykät oli punasel lankal kantattu kpaniläpipistoil, ja joka pykäs oli ristikkäi kaffeli ja veitti samal lankal varsipistoil neulottu.
Siin hyllys oli kolme puutappii, jois pirettii käsi- ja naamahantuukeit. Astiahantuukii pirettiinki konttuuri oves. Niitte hantuukeitte pääl roikku hantuukipeite, joho oli kans punasel lankal varsipistoil neulottu pesofati ja siähe laskettu vesitooppi ja niitte al koukeroine teksti: Huomenta! oikee huutomerki kans. Niit hantuukipeitteit tätil oli kakski, ja niit pirettii voorotelle. Siin toises oli venetsialaisel ompelul valkosel lankal neulottu reijjällissii kuvioit.
Lähetä kommentti