Sain suorastaan historiallisen lankavyyhdin. Se pisti miettimään. Kaikki ikäiseni muistavat tämän langan, mutta muistaaako joku tarkemmin? Milloin tätä valmistettiin ja milloin nämä menivät kerille? Itse muistan, että ihan alkuaikoina, kun olin opettaja, lankoja vielä kerittiin kun alettiin neuloa vaikkapa sukkia. Vai muistanko väärin..? 80-luvun puolen välin jälkeen?
Omissa koulumuistoissani tämä keriminen oli aina se jollakin tavalla hieno ja yhteisöllinen aloitus neulomiselle. Piti olla pari, jonka kanssa kerittiin. Toinen piti vyyhtiä ja yritti olla sekoamatta lankojen kanssa. Voi kauhistus, kun joskus joku lanka teki kiusaa niin, että piti kädellä taivutella, ettei koko vyyhti seonnut.
Silloin saattoi opettajakin hermostua, jos kerä meni ihan sotkuun.
Voi niitä aikoja....
14 kommenttia:
Mieletön löytö. vieläkö tuota lankaa löytyy????
Sain tämän ystävältä!
Äitini kutoi paljon ja muistan ainakin 90-luvun alkupolella olleeni hänelle apuna langan kerimisessä. Tulvahtihan ihanasti muistoja mieleen!
Eipä ole tuota tullut ajatelleeksi, missä vaiheessa keriminen loppui.. Itse useinmiten kerin vyyhdin siten, että polvet vaan koukkuun ja vyyhti polvien ympärille ja siitä kerimään..näin se hoitui yksinkin.
Ihana löytö!
Mä muistan olleeni pienenä usein äitini kerinapu, minä pidin vyyhteä ja sain kattoa telkkaria, kun äiti keri.
Muistan myös 90-luvun alussa koulussa, kun neulottiin, niin aika usein homma aloitettiin kerimallä, itse valitsin neulepaitaan ihan kamalat langat, kun ne oli valmiit tehtaan kerimät.
Kyllä minä olen ainakin ala-asteella kudottuihin sukkiin ja lapasiin langat ostanut vyyhtinä v. 88-89, samoin kuin v. 90-91 yläasteella kutomaani villapaitaan; jälkimmäinen oli Novitan Nallea. Mutta toisaalta kyllä kun kudoin sisarusteni lapsille vauvaneuleita v. 89-90, niin ne langat olivat ihan kerällä, mutta eivät olleet kyllä Novitaa. Minä olen vyyhtiä pidellyt äidille monesti. Miksikähän ne eivät hoksanneet silloin käyttää vyyhdinpuita, kun sellaisia oli ainakin äidilläni useammatkin...
Voi, kyllä kuulostaa tutulle tuo vyyhdin keriminen. Jos ei ollut kaveria pitämässä vyyhtiä, niin se pingotettiin kahden tuolin selkänojiin. Tuolin selkävojat vastakkain ja vyyhti siihen, siitä vaan kerimään:) Jotenkin muistan just tuonkin langan. Oi niitä aikoja :))
En muista, milloin vyyhdit muuttui keriksi. Tuohon samaiseen vyötteeseen törmäsin hiljattain jämälankoja neulooessani. Vyöte löytyi kerän sisältä. Ennen kun oli tapana aloittaa keriminen paperipohjan päälle. Käytettiin joko langan vyotettä tai sanomalehdestä taiteltua pohjaa
Vyyhdiltä keriminen on tuttua. Jotenkin on sellainen en mielikuva, että jo 70-80 -luvun taitteessa alkoi olla enemmän keriä, koska aika vähän olen siippaa joutunut vaivaamaan vyyhtien pidolla.
Vyyhdiltä keriminen on ihan hauskaa. Olen värjännyt itse villalankoja luonnonväreillä ja langan saaminen kerältä vyyhdille ja jälleen vyyhdiltä kerälle on ihan arkipäivää. Onnistuu myös ihan ilman apuvälineitä käyttäen vyyhdittäessä kyynärpäätä ja sitten taas keriessä polvia apuna. Vyyhdt tietysti ovat aika pieniä.
Niin, Impivaara-aikainen lankakin on tuttua. Laatu todella oli paljon parempi kuin tämän nykyisen Seitsemän veljeksen, joka pahasti nyppyyntyy konepesussa ja sukkakulutuksessa.
Muistan hyvin tuon vyyhdillä olevan seiskaveikan. Kotona sai kinuta aina, että kuka pitäisi vyyhtiä. Joskus laitoin tuolin selkään ja kerin siitä.
Meillä oli paljon jotain sekametelilankoja, mistä lie halvalla saatu. Niistä yleensä kudoin sitä sun tätä. Nuorempana tein kaiken ilman ohjeita ja eräänä päivänä mietinkin, että missä vaiheessa rupesin tekemään ohjeiden mukaan.
Minullakin on vielä noita "alkuperäisiä" vyyhtejä! Keräsin jopa kaikki veljesten kuvat työhön Aleksis Kiven-päivän tarinoihin! - Varmaan aika lähellä 90-lukua muuttuivat keriksi... - Pääsit sitten lehteenkin oikein kokovartalokuvalla :D!
Juu Sinisukka, tämä lehti jutun kokovartalokuva olikin se kauhein etukäteisvisio koko jutussa, mutta ihan ok loppujen lopuksi, enhän ole huippumalli ;)Se kuvaamishetki oli kaikista keuhein, siinä piti muutamna oppilaan naurattaakin minua kun oli niin hyytävää..
Minulla ei ole varmaan ikinä ollut tuota nostalgialankaa, siis alkuperäistä Seitsemää veljestä. Hassua, kun olen olivinani käsityöihminen. Nalle-lankaa minulla sen sijaan on vieläkin 70-luvulta ja Lavikolta ostettua, ruskean sävyjä.
Lähetä kommentti