Tämän syksyn ensimmäiset lapaset

 Sunnuntaina messuilta ostamastani langasta neuloin Wetterhoffin ohjeella lapaset.

Lanka on Lang Yarnsin ihanan pehmeää Fantomas- lankaa. Uusi lankatuttavuus minulle mutta unelman pehmoista. Tykkään kovin.

Lankaa ja tasapainoilua

Viikon blogihiljaisuus loppuu, olen palannut jälleen kuvioihin mukaan. Viikon yksilöllinen Tules-kuntoutus on ohi. Olen todella vaikuttunut kuntouksesta ja todella tajusin, etten ole mitään Aslak-kuntoutustasoista porukkaa. Sen verran on vikaa; onneksi silti sain neuvoja miten hoitaa joitakin asioita parempaan jamaan. Koskaan en olisi kuvitellut miten tarkasti asioihini paneudettiin. Ennen en ole ollut sellaisessa tilanteessa, että moniammatillinen porukka paneutuu vaivoihini. Sellainen tunne tuli, että en ole turhaa veroja maksanut. Kotiin sain muutaman yksinkertaisen tavoitteen huhtikuun kahden viikon seuraavaan jaksoon mennessä. Kävin ostamssa tasapainolaudan, johon tykästyin, sekä meinaan aloittaa keppijumppaamisen ja innokkaan video-ohjaajan kanssa se oli ihan kivaa. Miehelle nauroin, että miten se muka voi kehua minua: hienoa, hyvin sujuu... :)

Tänään kävin piristämässä mieltäni Tampereella käsityömessuilla ja  lahjoin itseäni  ihanilla langoilla. Jospa taas saan niiden myötä  intoa käsitöiden tekemiseen, kun sekin on ollut vähän hakusessa, samoin kuin tämä bloggaaminenkin. Kaikki on niin kaikesta kiinni,.Jos ei voi lähteä kävelylle kipeän jalan kanssa, ei tahdo oikein muutakaan jaksaa. Niinpä nyt sitten yritän avata solmuja eri päästä; liikkua niin, ettei jalka rasitu: pakko jumpata, mennä uimaan ja vaikka kuntosalille. Mikään noista ei ole  lempilajejani, mutta nyt on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja vahvistettva lihaksia, ettei jalkavaiva tee minusta ihan sohvaperunaa ja sitten olen todelle vaikeuksissa etenevän nivelrikon kanssa.  Jännä juttu, että töissä menee hyvin, sellaisia me  naiset varmaan olemme, kivut alkavat vaivata vasta kotona. On iloinen mieli.

Jännittävää

Tänään olen viettänyt pakkauspäivää. Huomenna matka suuntaa kohti Kankaanpäätä. Vähän on vatsassa perhosia, mitähän tälläinen viikko sisältää..... Varmaan tiukkaa aikataulua ja täydellistä irroittautumista kaikesta normaalista. Olen varautunut kaikilla mahdollisislla liikuntavaatteilla sekä muutamalla kirjalla lankoja unohtamatta. Iltaohjelmana kun karaoketanssit eivät ihan taida olla minun heiniäni.
Rosvokin haluaa ilmeisesti mukaan...

Erityisen hyvä mieli tuli siitä, että sain sijaisekseni nuoren käsityönopettajaopiskelijan. Vaikutti niin nuorelta ja innostuneelta; tuntuu kivalta tarjoita hänelle tälläinen mahdollisuus. Uskon, että tyttö pärjää vaikka tunteja on paljon ja luokka-asteitakin nelosesta ysiin ja kaksi koulua kaiken lisäksi.
Onneksi apunaan on joillakin tunneilla kiva kouluavustajamme, täältä blogeistakin  monille tuttu Paula.

Oikein hyvää viikkoa kaikille. Ja vielä. Jos jollakulla on kokemuksia vastaavasta kuntouksesta olisi mielenkiintoista kuulla millainen kokemus oli. Minulla lähinnä on kyse tästä jalkavaivasta ja nivelrikosta, toivon, että saisin siihen jotain evästystä, muutenhan tykkään työstäni.

"Missoni syksy"

Tänä vuonna on vietetty oikein varsinaista siksakneule-syksyä. Lehdet ja valmisvaateteketjut pullistelevat ns. Missoni.-neuleilla.

Minullakin on yksi "Missoni" -kaulahuivi, jonka edesmennyt äitini Hilkka neuloi minulle lukuisista erilaisista Florica-langan lopuista. Äiti ei kyllä tiennyt höppäsen pölähtämää mistään missoneista. Totesi varmaan vaan, että kätevä tapa kuluttaa langanloppuja. 

Ja mikäs siinä, äidin mahtavalla värisilmällä tämä onnistui ja on käytössä vielä, vaikka se on 90-luvun puolivälissä neulottu. Olin otettu kun tyylikäs nuori työkaveri kehui huivia. Niinpä kursin sen  tuubihuiviksi ja olen sitä käyttänyt tänä syksynä.

No, mikä se Missoni oikein sitten on? Wikipediaan Missoni ainakin on päässyt. Selvyyden vuoksi täytyy sanoa, etteivät missoni-neuleet kaikki ole suinkaan näitä siksakneuleita. Missonin idea on enemmänkin värikkyys ja usein kirjoneule .  Kurkatkaapa!

Lehdet ovat tänä syksynä olleet täynnä näitä ohjeita.

Ja niitä minäkin olen neulonut ja meinaan jatkaa. Olen jo tehnyt sukkia ja kaulurin. Niiden neulominen on erittäin koukuttavaa. 

Mutta hei! Kenelläs muulla on tähän tyyliin virkattu nojatuolin päällinen. Tämä nojatuoli on lapsuudenkodistani ja sen meinasin kerran jo viedä verhoiltavaksi, mutta mitä turhaa.

Se on päällysineen kaikkineen perheeni historiaa ja erittäin hyvä ja ergonominen istua. Ja peitto tekee siitä kodikkaan ja lämpimän. Siinä tänäänkin istuu mieheni, joka pitää sitä lempituolinaan.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille kivoille blogini lukijoille!

Koppakissa

Töiden jälkeen lämmitin takkaa ja kun koppa tuli tyhjäksi sinne jo hyppäsi eräs, 

joka rakastaa lämpöä. 

Tässä tapauksessa tulee todistetuksi se, että kissalla lämmön viehätys ylittää muhkuraisen alustan epämukavuuden. No, mitä haittaa yks klapi kyljen alla, tuumaa Rosvo.