Väriterapiaa

 Pari viimeistä viikkoa on ollut neulomisrintamilla hiljaista. Oikeastaan olisin voinut neuloakin, mutta se aloittaminen! Miten se joskus voikaan olla niin vaikeaa.

 No, niinpä sitten aloitin. Muistin, että minulla on kolme aloittamatonta Tico ticoa, joskus alekorista haalittuja. Tico tico onkin mitä mainioin sukkalanka; se on kestänyt käyttöä ja tykkään sen väriliu´usta. Harmi vaan, ettei sitä enää ole kaupan. Keltainen Opal-sukkalanka on tosi kirkas keltainen, olen sitä säästänyt johonkin hauskaan juttuua.

Eilen aloitin kolme hauskaa ohutta kevät/kesäsukkaparia, jotka meinaan tehdä kantapäätä lukuunottamatta kirjoneuletta. Varren neulominen vaati tarkaa punnitsemista ja laskemista, että saan varmasti keltaisen langan riittämään yhteensä kuuteen sukkaan. Se onnistuu ja epäilen, että lankaa jää vieläkin jäljelle sukat neulottuani. Kirjoneulekuvioista olen tehnyt ihan yksinkertaisia neljällä jaollisia sillä periaatteella, että tulee mitä tulee. Tälläinen on kivaa neulomista. Silti meinaan tehdä parejen toisista sukista ainakin kuvioiltaan samanlaisia, se sovitanko värikierrot on sitten eri asia. Tällä väriterapialla luulisi selviytyvän pari viikkoa eteenpäin tätä kevättä.

Loppukevennyksenä kuva eilisaamun  pingviiniohjelman innokkaasta ja keskittyneestä katsojasta. Ohjelma oli muuten ihan mahdottoman mielenkiintoinen, suosittelen katsomaan sen Yle Areenasta. Ja seuraava osa tuleekin ensi lauantaina.

Olen ollut surkea bloggaaja viime aikoina. Tai varsinkin blogien kommentoija. Koska olen siirtynyt älypuhelimen käyttäjäksi, olen paljon katsellut  blogeja siitä, mutta olen kovin laiska kommentoimaan puhelimella. Se näppäileminen kun on niin kömpelöä ja ihan tosi lyhyet kommentit eivät ole minusta kivoja.

No, nyt olin pitkästä aikaan koneella on onpa tosiaan kiva kirjoittaa ronskimmin kuin sormenpäällä hipaisemalla! 

Kevättä ja kunnallistekniikkaa

Lomaviikko hurahti ihan erilailla kuin etukäteen kuvittelin. No, tähään ikään luulisi tietävän, ettei kannata suunnitella kauheasti. Itse ennen lomaa olleessa neulomisbuumissa kuvittelin, että koko lomaa menee neulomisinnossa, toisin kävi.

Koko viikkona en neulonut mitään, tänään loman loppuessa jo aloin suunnitella. Muuten oli mukava, käydä läheisten kanssa syömässä eri kokoonpanoissa ja saada mukava yövieras.

 Asuinpaikkani sai pari vuotta sitten asemakaavan ja läheinen pelto on tontitettu omakotitaloja varten ja kunnallistekniikka lähenee lupaavasti ja sen myötä tervetullut viemäröinti. Haja-asutusseudun pihakohtaiset imeytys-ymt kentät tuntuvat minusta rasittavalta ajatukselta ja olen tyytyväinen siihen, että kaupunki rakentaa viemärin ihan tontin viereen. Talosta viemärin putken päähän saattaminen on oma juttunsa, pari puuta taitaa tarvita kaataa, mutta uusia kasvaa aina!

On mielenkiintoista seurata homman etenemistä, vauhti on 12m päivässä, märkyys kuulemma haittaa ja se, että routa on kovin ohut tänä talvena. Kuten kuvista näkyy, täällä on todella kovin keväistä. Ja toivottavasti pysyykin samanlaisena,  en todella kaipaa mitään takatalvea. Kuntoilukausikin on jo päässyt hyvään vauhtiin. Yritän joka päivä kerran päivässä lenkille ja kun illat pitenevät ja pimeys tulee aina vaan myöhemmin se on paljon kivempaa.

Ensi viikolla alkaa maaliskuu. Ja se on jo sitten kevät, ihanaa!

Ystävänpäivää!

Tänään aloitimme täällä Porissa hiihtoloman... tai puhutaan mieluummin vaikka talvilomasta, koska lumesta on enää rippeet jäljellä. Minulle loma on loma  vaikkei lunta olisikaan.  Olen niiiiiin sen tarpeessa!

Tänään mieltäni ilahdutti muutama ystävänpäiväkortti joita sain. Ystäväni ja hyvä työparini  Paula ilahdutti ja yllätti minut ihanalla lahjalla. Hän oli löytänyt kaupasta kortin, jonka kuvan mukaan hän oli toteuttanut ihan täsmälleen samanlaiset sukat ihan suurennuslasilla korttia tutkien.  

Myös ystävänpäiväpaja, jonka toteutin viidesluokkalasille oli kiva. Tähän pajaan liittyy hauska yksityiskohta. Aino ryhmän poika oli vissiin käsittänyt, että meillä on ystävänpäivämaja! Ehkä hän oli vaan kuullut väärin tai sekoittanut kaksi sanaa. Aamulla välitunnilla hän sanoi minulle, että hän luuli, että teemme luokkaan majan ja olemme siellä kaikki viettämässä ystävänpäivää.... Liikuttavaa... ;)

 Oppilaat olivat ihan innoissaan pienistä kivoista töistä, joita he saivat tehdä. Syntyi monta kivaa lahjaa, aina mummuja ja pappoja myöten.

Omat korttini jäivät sille asteella, että ostin postimerkit kortteja varten, mutten yhtäkään korttia saanut postiin. Sen takia soitin muutamalle ystävälle, jotka muistivat minua kortilla ja puhelut olivatkin mukavia, taisivat olla mukavampia kuin kortti olisikaan ollut.

Miehen kanssa avasimme viimeisen hääjaksi saamistamme pulloista, tämä viimeinen olikin ainoa aito shampanjapullo. Viikonloppuna tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun sovimme naimisiin menosta eli menimme siis  kihloihin. Hieno ja ihana, onnellinen vuosi takana, tämän vuoden viimeinen sinetti oli vielä viime viikonlopun pikkusiskoni naimisiin meno, joka ilahdutti myös minua. 

Ja nyt minä nautin lomasta... ja  toisen  lasillisen kuohuvaa!

Oranssit kukat

 Taas kävi vähän niin, että kun jotakin tein, niin jämähdin. Näissä lapasissa yritin vähän enemmän tehdä kukan näköisiä näistä "kukistani". Nehän  olivat aikalailla pelkistettyjä edellisissä versioissa. Näihin kukkiin minulla oli syy: halusin, että niistä tulisi iloisia.

Näissä kolmessa viimeisessä lapasparissa ainakin todella opin  tekemään kirjoneuleeseen kivasti peukalokiilan ilman ohjetta ja niin, että peukku istuu hyvin ja kuviot menevät sujuvasti. Kertaus on siis opintojen äiti, tässäkin. No, onneksi kuvat ovat tarkat, jos teen joskus samankaltaiset. Nyt saa tämän mallin muuntelu toistaiseksi riittää. Nämä  lapaset kun menevät ystävänpäivälahjaksi työkaverille niin, että näihin kuvan yksityiskohtiin pitää ehkä palata. Työkaverin  lempiväri on oranssi ja hänellä on tällä hetkellä tosi rankka paikka edessä. Niin rankka, ettei voi oikein kuvitellakaan, kun ei ole sellaista kokenut....  Siis tsemppiä näiden oranssien kukkien muodossa! <3

Painoa näille lapasille tuli 71,2g, lanka Seitsemän veljeksen menneitä vuosikertoja.

Neulominen tekee hyvää

Kiitos kivoista kommenteista viimeisiin postauksiin. Koska nyt olen saanut kokea ja jakaa neulomisen flow-kokemusta, haluan jakaa teille kivoja kuvia. Tämän neulovan tytön löysin yllätys, yllätys Flow Magazinen vintage- kuvista. Ihanan nostalginen kuva minulle. Minusta tuntuu, että lapsuudessani 1960-luvulla oli juuri tämänkaltaisia postikortteja ja kirjojen kuvituksia. Tyttö näyttää rentoutuvan, vaikka puikot ovat käsissä kuin riisipuikot, mutta katsokaas tätä seuraavaa otetta.

Tässä Suomen  laskettelujoukkueen valmentaja Antti Koskinen neuloo ja näyttää kovin keskittyneeltä. Tästä mainittiin myös tv.ssä ja siinä juuri sitä selitettiin siltä, että neulomisella etsitään keskittymistä ja rauhoittumista. Niin se vaan on, vaikkei sitä voi tajuta sellaiset ihmiset, jotka eivät neulo.

Tähän kuvaan törmäsin FB:ssä ja ajattelin sen jakaa niillekin, jotka eivät siellä ole. Tämän  kuvan on julkaissut Textile Museum of Canada! Hyvä Suomen joukkue ja varsinkin Enni Rukajärvi!

Tässä vielä teksti museon sivuilta:

When viewers turn on the broadcast of the Sochi Olympics men's snowboard slopestyle finals Saturday night, they might see someone knitting at the top of the course. That is Antti Koskinen, Team Finland's coach, and at Saturday's competition he was busily knitting cream-colored yarn with green needles. Others on the Finnish team will add to the scarf before handing it off to Finland's Summer Olympic team going to Rio de Janeiro in 2016.

Ihana sunnuntaipäivä! Tämän vuoden tulppaanikausi alkoi hulppealla 30:llä tulppanilla, kun tukkuna sai kympillä!