Sosiaalista mediaa ja työvoittoja

Syksy on kääntynyt pimeään aikaan. Töissä olen tällä viikolla kokenut työvoittoja. Yks kaks on kutosluokkalisten neulominen kokenut edistystä, suurimman osan kohdalla. Silti on hienoa, että kohdallani on ikä tuonut monen muun hyvän asian myötä myös suhteellisuuden tajua. Niinpä muutamien oppilaiden kanssa sovittiinkin tänään helpompien kämmekkäiden neulomisesta, kun ei se kaikilla ole se neulomisen edistyminen itsestäänselvyys.... Kun ei jaksa millään, sitä se on välillä....

Tänään ilahdutti mieltä myös se, että tällä tytöllä alkoi neulominen sujua, liekö syynä se, että langat on hänen kotimaansa lipun värit. Joskus pitää käyttää vähän psykologiaa, sellaista se opettajan työ on.

Pari päivää on mennyt aikalailla sosiaalisessa mediassa, muttei tässä omassa blogissa.

Maanantai aamulla kymmenen aikaan sain soittopyynnön, jossa Ylen Satakunnan toimittaja kaipaili yhteydenottoa. Oli jättänyt viestin vanhaan puhelinnumerooni, enkä sitä siis ollut saanut..

Lyhyellä varoitusajalla siis astui luokkaani 14 kolmosluokkalaista, sekä toimittaja kameroineen. Hiukan siinä meinasi paniikki iskeä. No, enpä ehtinyt silti etukäteen jännittää, enkä kaunistautuakaan. Hän haastatteli minua aiheena sosiaalinen media ja käsityö. Videossa näette myös monille blogini lukijoille tutun Paulan ahkerana apunani, vaikka hänellä on vielä sairauden hoidot kesken! <3

Jos olette halukkaita katsomaan videon Lounais-Suomen uutisista, se löytyy tästä linkistä, missä se on katsottavissa kuukauden verran. Alapalkista voitte etsiä oikean kohdan, osuuteni alkaa 06,37 minuutin kohdalta. Huomioikaa myös kainalossani luokkamme maskottiapinat, jotka on Suden tekoa!

Illalla oli sitten video poikinut uutisen valtakunnallisille Ylen nettisivuille. Uutinen taas löytyy täältä ja aamulla meinasin pyörtyä kun katsoin Kaarisillan käsityö-blogin tilastoja. Blogia oli eilen luettu 4000 kertaa ja tänäänkin jo yli 3000. Kieltämättä tuli onnellinen ja ylpeä olo!

Uutisen loppu oli minusta hauska ja niin totta, varmaan myöskin joidenkin kutosluokkalaisten mielestä:

–Käsityö on iloinen asia ja parhaimmillaan jopa meditatiivista puuhaa. Itse huomaan rauhoittuvani, kun lanka juoksee sormissa ja värit vaihtuvat. Se on miellyttävää ja laskee verenpainetta. Toki on myönnettävä, että jos homma ei suju, paine voi myös nousta.

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Nimikkosukat

Työkaveri pyysi minulta palvelusta. Voisnko neuloa hänen tyttärenpojalleen sukat. Poika ei ole järin iso, jalatkin kokoa 24. Eilen sain sukat alkuun. Olen näitä nimisukkia neulonut tähän perheeseen ennenkin. Kolmet nimisukat häälahjaksi ja muutamia jo jälkipolvelle.

Pieni kiva sukkatyö. Toivottavasti sukat ovat mieluisat ja ainakin yhden asian tiedän. Nimikkosukat eivät mene hukkaan vaikkapa hoitopaikassa. Kiva ohje ja kirjainmallisto löytyy Ullasta.

Syksyn sukat

Lomalla on ollut mukava neuloskella kirjoneuletta. Näiden sukkien kirjoneuleen löysin Pinterestin näistä lapasista ja koska malli oli just sopivasti jaollinen 16:lla silmukalla, sopi se jetsulleen näihin sukkiin, joissa silmukoita on sama määrä puikoilla, yhteensä siis 64. Lankana on Lidlin musta, sekä mukavasti syksyn oranssin sävyinen samasta kaupasta.

Sinivalkoiset pallolapaset

Edellisiltana aloin neuloa näitä lapasia ja tänään, ensimmäisen lomapäivän aamun vietin niitä neuloen seuranani aamutv sekä ystävä, jonka luon vierailin ensimmäisen lomayön. Ystävä ystävällisesti päätteli kasan villasukkia.  Ehtipä hän nämätkin päätellä vielä tänään, ennenkuin suunnistin takaisin kotiin.

Lapasia aloin neuloa ihan ilman mitään ohjetta ja toisen lapasen neulominen olikin sitten vähän haasteellistä. Neuloin sen toisen peilikuvaksi silmukoita laskeskelleen ilman mitään muistiinpanoja, enhän nyt sellaisia jaksanut kirjata muistiin ensimmäitä neuloessani! Symmetrisen peukalokiilan neulominen vaati aikamoista tihrustelua. Lopputulos on mielestäni kivan raikas. 

 Lankana on Novitalta hyvityksenä saamani sininen Seitsemän veljestä. Huomasin kotona kerän ostettuani, että lankaa oli kerässä vain 100 g, vaikka olisi pitänyt olla 150! Lähetin sähköpostia ja parin päivän päästä sain 200g siniset langat kotiin kirjekuoressa. Siniset siksi, että samassa postissa valitin sitä, että lankavärit Novitan värikartassa vaihtuvat niin nopeasti, ettei perässä pysy. Ja kaikkia perusvärejä, kuten nyt sinistä, ei ole siinä lainkaan. Kannattaa siis reklamoida. Mitään toditusaineistoa vajaasta kerästä minulta ei pyydetty. Selittivät vaan pahoittelujen kera, että kerimislaitteessa on ollut vika ja lanka katkennut ennen aikojaan. 

Esittelyssä reilu takki

Eilen tein itselleni reilun takin. Jos johonkin, niin tähän takkiin sopii sana reilu, se on kovin konstailematon ja vaikka kaiken maailman lisukkeita ja yksityiskohtia, joita takeissa tällä hetkellä tuntuu riittävän. Takin kaavat piirsin ihan suoraan jo lähes kymmenen vuotta sitten ostamastani Rilsin mustasta pilkullisesta kevät/syystakista, jonka olen kuluttanut jo lähes puhki. Takki on reilusti A-linjainen ja siinä on kuminauha helmassa. Kuminauha kokoaakin hyvin väljyyttä ja ehkä hiukan keventää yleisvaikutelmaa. Tällä hetkellä tuntuvat takit olevan kovin tyköistuvia ja vyötäröä korostavia ja meikäläisen vartalotyypille ne eivät kyllä istu kunnolla. Tuntuu, että lähinnä Marimekon takkivalikoimissa on tälläisiä minun mielestäni kivan  pelkistettyjä takkeja. Ja hinta sitten sen ruhtinaallisempi! Enpä ole varmaan pariin vuosikymmeneen ommellut itselleni takkia mutta tätä takkia olen suunnitellut jo vuoden verran!

Kankaat ostin jo kuukausi sitten. Hintaa takille tuli kolmisenkymmnetä  euroa. Eilen aamulla puoli kymmeneltä aloin ommella takkia, jonka sain valmiiksi sitten puoli kolme.  Ensin piirsin kaavat ja leikkasin kaikki kappaleet ja kiinnitin tukikankaat. Sitten alkoikin kolmen unnin ompeluputki! Ompelukokemuksen ja työni takia minun ei tarvi paljoa miettiä yksityiskohtia, kaikki on tullut niin moneen kertaan jollekin neuvottua, mikä tietysti helpottaa. Takista tuli just sellainen kuin olin kaavaillut, mutkaton ja väljä. Ja yllätys yllätys sininen kangaskin tuntuu kivan  raikkaalta.  Takin sisälle mahtuu vaikkapa villatakki ja silti en tunne itseäni siinä ihan pontsoksi. Vuorina on ohut tikkivuorikangas, hupussa minulle mieluinen pilkkukangas ja sen sisällä vielä fleece välivuorina. Kaikki materiaalit vetoketjua lukuunottamatta on ostettu Eurokankaasta, päälikangas vieläpä palalaarista. 

Eiliseen ompeluhätään ei ollut nyörinpäitä ja ompelinkin ne itse kankaasta, minusta niistäkin tuli kiva yksityiskohta.

Läppätaskun painonapin matkin ihan suoraa alkuperäisestä, nappi on piilotettu läpän vuoriin, eikä näy päälle.

Nyt sitten pitääkin alkaa neuloa pipoa, huivia ja lapasia.Mitää sinistä minulla ei tosiaankaan ole! Olisivatko sinipilkulliset liian pilkulliset tähän kokonaisuuteen? Mitä ehdotat?