Itsenäisyyspäivänä suomalaista lasia

 Tänään juhlitaan Suomen syntymäpäivää. Eilen olen saanut olla koululaisten kanssa lipunnostossa sekä itsenäisyysjuhlassa. Olen kuullut lippulaulun kaksi kertaa ja Satakunnan laulun sekä Maamme-laulun.  Eilen siis jo alkoi minun itsenäisyyspäivän viettoni.

Tänään nukuin pitkään. Telkkarissa pauhaa tällä hetkellä Popeda, hetken päästä katsomme ties kuinka monennen kerran Tuntemattoman sotilaan. Illalla pääsen seuraamaan linnan juhlia. Tunnelma on siis jo toista päivää kovin... hm... suomalainen. Ja sanoisinko tyypillinen suomalainen joulukuun kuudes. 

Saara Hopean suunnittelemat kulhot ovat omassa kodissani hyvin perinteisiä esineitä. Äitini osti kirpputoreilta kaikille lapsenlapsilleen tälläiset kulhot, eriväriset tosin. Niinpä niitä on nyt monessa eri kodissa.  Sininen on nuorimman tyttäreni, se on vielä hänen lapsuudenkodissaan, siis minun kodissani. Saan siis siitä vielä hiukan nauttia. Pian se varmaan jo siirtyy hänen omaan kotiinsa.

 Tämä kirkas on se aito ja alkuperäinen, se ensimmäinen ja se, mistä äitini ihastus näihin kulhoihin lähti. Minut on kastettu keväällä 1957 ja tämä kulho toimi kastekulhonani Yyterissä kodissamme. Tässä kulhossa on kastettu myös nuorin tyttäreni silloisessa kodissamme vuonna 1986 sekä nuorimman siskoni toiseksi vanhin poika, joka on jo pian täysi-ikäinen. Hänen ristiäisensä kun vietettiin täällä meillä vajaa 18-vuotta sitten. Siis perinteikäs kulho, jossa on suvun historiaa.

 Myös näissä minulle tärkeissä Festivo-kynttilänjaloissa on historiaa. Näitä oli lapsuuden kodissani mahtava määrä. Molemmat vanhempani täyttivät 50- vuotta 70-luvulla ja silloin Festivo-kynttilänjalat olivat varmaan suosittu lahja. Olen muutamien ikäkumppanien kanssa jutellut asiasta ja kaikkien kotona näitä on ollut tosi paljon.  Kun itse täytin 50- vuotta koristivat nämä juhlapöytää. Lainasin ne äidiltä ja juhlan jälkeen äiti sanoi meille lapsilleen, että jakakaa ne neljään osaan ja ottakaa itsellenne. Siinä sitten aamulla juhlan jälkeen asettelimme niitä neljään osaan ja mietimme sopivia kokonaisuuksia. Ja jaoimme ne neljään kokonaisuuteen. Tässä minun kokoelmani, johon olen pari kynttilää saanut miesystävältä, hänen kodistaan.  Tälläiset esineet ovat arvokkaita suomalaisia perintöjä, eivät rahallisesta hirveän arvokkaita, mutta silti mittaamattoman arvokkaita, koska niissä on perheen historiaa ja myös Suomen historiaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Joulukuun ensipäivät

 Joulukuu on alkanut verkalleen. Kalenteriluukkuja on neljä auki. Ulkona sataa, on pimeää, märkää.  Silti toisaalta on mukavaa. Eipä tarvi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei viitsi mennä minnekään.

 Perjantai-iltana hyvä ystävä oli kylässä, ihan aamuun asti. Juteltavaa riitti kolmeen asti.  Muutenkin seura on mukavaa,

suorastaan suloista...

Tänään Tanssii tähtien kanssa vietimme miehen kanssa rääppiäiset ja nautimme juustoja, joita jäi perjantailta. Kivaa on sekin, että loppui lapaskuu, vaikka se oli ihan hyvä juttu. Nyt on kiva vaan neuloa mitä haluaa, rennosti. Ensimmäisenä aloitin tilaustyön, jonka saan varmaan huomenna valmiiksi.
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Huh huh

 Kylläpäs oli tahmea tämä Lapaskuun viimeinen lapaspari. Eilen huokaisin helpotuksesta kun sen sain valmiiksi ja tänäänhän on Lapaskuun viimeinen päivä. Heti pian kiukustuin, kun huomasin, että olin tehnyt kaksi saman käden lapasta. No, ei auttanut muu kuin purkaa toiden kärkikavennus. Tiedätte varmaan tunteen: arrgghhh!!
Yhteensä marraskuussa neuloin 7 lapaset  ja   2 kämmekkäät, yyhteensä siis 9. Mies laski heti , että runsaassa kolmessa päivässä yhdet. Ihan hyvin, olen tyytyväinen, vaikka muutama muu on tehnyt paljon enemmän!
Yksi tavoite oli saada neulotuksi kaikille siskojen aikuispojille lapaset ja onneksi urakka tuli kunnialla hoidetuksi. Kaikki ovat Seitsemää veljestä  ja  ihan peruskuvioita, sellaisia helppoja telkkarin ääressä neulottavia kirjoneulekuvioita.  Tänään viimeiset oli koulussa, että saisin ne hyppytunnilla päätellyksi, muiden hyppytuntihommien ohessa  ( kuten seuraavan tunnin kankaanvärjäyskokeilun), mutta yllättäen jouduin matikanopettajaksi ja homma jäi kotiin tehtäväksi.

Tässä kaikki lapaset nuorille miehille,  mutta minkä saa Antti, Lauri tai Matti jää vielä arvoitukseksi. Uskallan nämä täällä esitellä koska epäilen, etteivät nämä nuoret miehet kuulu blogini vakilukijoihin ;)
Viikko kääntyy taas kohti loppua. Järkyttävää tämä ajankulu.

Kodin komistus

 Viime kesänä tein todellisen löydön. Ostin ihanan klaffilipaston heinäkuussa. Lipastosta on tullut oikein olohuoneen keskipiste. Monessa blogin postauksessa se on näkynyt.

 Monet esineet, joille ei ole ollut oikein selkeää helppoa paikkaa ovat löytäneet  piilon klaffin suojasta. Siellä on järjestyksessä laskut, osoitemuistiot, postimerkit, kynät, tulitikut, sakset, korut ja moni tilpehööri. Pystylokerikot ja pikkulaatikot auttavat järjestyksen pitoa.

 Oma laatikkonsa on sukkapuikoille, joista päälimmäisenä käsityömessuilta ostamani Knitt Pro- puikkovalikoima.

 Ylin vetolaatikko sisältää kynttilävarstoni, joka on melkoinen. Kuten näkyy,  tykkään väreistä, vaikka on kyllä joulua odottamassa myös valkeat kynttilät.

Alempi laatikko on valmiiden käsitöiden laatikko ja se pullistelee nyt ennen joulua runsauttaan, mutta tulee lähiviikkoina tyhjentymään.Siellä on monta paria sukkia ja lapasia, kiitos Sukkasadon ja  Lapaskuun, unohtamatta tietenkään sitä Kesäyön hullutus- projektia.

Neulottu tähti

Tämän kivan värikkään tähden ohjeen löysin täältä. Muutenkin blogi ja siskosten uusi   Dutch Sisters  -blogi ovat ihastuttavat. Kannattaa tutustua!

 Tähti oli aika haasteellinen. Pieniä osia sai neuloa yhteen tähteen kymmenen ja ompelu olikin sitten oma juttunsa. Siihen meni minulta melkein koko Tanssii tähtien kanssa- ohjelma. Eli oli sellainen tähtiä siellä tähtiä täällä- ilta!  Ja tähtieni lopputulos ei ollut lainkaan yhtä siisti kuin alkuperäinen tähti.

                                     No suloisen pullukoita tähdet ovat.

Meillä on ollut nettiyhteyden kanssa tosi vaikeaa. Onko syynä Dna, vaiko tuuli vai mikä, mutta oli tosi outoa kun netti ei auennut koko päivänä.
Viikonloppu meni nopeasti ja joulu lähenee. Tänään oli jo seillainen olo, että saisi kyllä pakkaspoika tulla apuun, ettei olisi ihan tälläistä: pimeää ja sateista on kyllä nyt ollut ihan tarpeeksi. Ja tuuli. Ihan mieletön!
Tähtien myötä hyvää viikkoa kaikille ja anteeksi, etten ole paljon kommentoinut muita blogeja, syynä juuri tämä surkea yhteys. Jos minusta ei kuulu mitään hetkeen niin tiedätte syyn...