Minä onnekas

 Muutama päivä sitten siskoni Päivi kehui lasitetulla parvekkeella kasvatettuja tomaattejaan ja ihmetteli miksi en osta talon seinustalle tomaatintaimia ja peitä jotenkin muovilla.

 No, minähän ostin kolme tainta ja luomu-kasvusäkin. J.lle sanoin, että voisiko hän rimoista kasata minulle jonkun kehikon, jonka alle voisin laittaa säkin ja peittää sen muovilla. Tänään minulle tuotiin EKO-kasvihuone, jonka hinnaksi tuli kokonaista 10€. Hinta tuli siitä, että kävin kymmenellä eurolla ostamassa muovia, kun se loppui  kesken.

Kasvihuone kasattiin elementeistä, jotka viedään talveksi suuliin (on jossakin päin Suomea lato..). Elementin puut on metsän harvennuksessa karsittuja rankoja, jotka on kuorittu ja kuivattu. Suurin on muoveista on kierrätyspakkausmuovia, sohvistä ym huonekaluista.

 Siinä on saranoitu ovi. Kasvihuoneen koko on 1,2m sivuunsa.

                                         Saranakin on vanhaa perua.

 

Takaseinällä on tuuletusaukko, jossa säätömahdollisuus ja sarana.

 

Lattialle toin lapsuuden kodista pelastamiani vanhoja yyteriläisiä laakkakiviä.

Tämä ei ehkä sopisi kartanotyylisen talon pihalle, mutta minulle siitä tuli kyllä oikein rakas paikka kertalaakista. Voisiko olla järkevämpää tapaa harjoitella kasvihuoneen pitoa kuin tämä, joka sopii kuin nappi silmään tänne peltojen, metsien ja avo-ojien kupeeseen. Isoon pihaan, jossa on paljon joutoaluetta. Ihmettelin J:n kasvihuoneluovuutta ja hän totesi, että lukioaikana 70-luvun alussa  hän teki äidilleen näitä käyttäen muoveina apulantasäkkejä, joita maataloon tuli paljon.  No kuulinpa senkin, ei ole aikaisemmin ollut puhetta.

Hienoin kasvihuone minkä tietäisin olisi vanhoista ikkunoista kasattu, mutta, mutta.. Ehkä joskus sitten! Viimeiseksi yksityiskohta:  J:n minulle metallikeräyslaatikosta  pelastamasta ruosteisesta Sarpanevan klassikkopadasta kansineen (ei sentään kahvoineen..).
J sanoo aina, että teot puhuvat enemmän kuin sanat, mutta sanon kuitenkin: KIITOS!