Työviikon virkkauksia

Työviikko lähenee loppuaan. Minulla on perjantai viikon helpoin päivä. Maanantai ja torstai ovat viikon raskaimmat päivät, koska silloin on koulun vaihto kesken päivän. Kuuden kilometrin ajo toiseen kouluun, jossa minulla on neljä tuntia kumpanakin päivänä. Kaksi työpaikkaa on silti toisaalta rikkaus: kahdet työkaverit ja mm. kahden työpaikan kivat vapaa-ajantouhut. Tässä "sivukoulussa" on paljon hyviä ystäviä, koska  sielläkin olen ollut jo vuodesta 1997. Toisesta koulusta ovat jo ne vanhimmat työkaverit jääneet eläkkeelle, olen vanhin naispuolinen aineenopettaja, joka on koulussa ollut jo 80-luvulta saakka. Toinen koulunihan elää tuossa muodossaan, yhtenäiskouluna, alkuvuosiaan. Sinne sain taas roppakaupalla uusia mukavia työkavereita kun naapurimme ala-aste yhdistettiin meidän yläkouluumme.

 Opetan Ruosniemen koulussa viides- ja kuudesluokkalaisia. Tässä viidesluokkalaisten oppilaiden virkkaamia amigurumeja. He suorastaan yllättivät minut kun annoin vähän vastahakoisesti patalapun virkkaamisen jälkeen kokeilla Amigurumi-kirjojen ohjeilla virkkaamista. Niistä tuli mielestäni tosi hienoja. Kaikki oppivat kaventamisen ja lisäämisen merkityksen ja osa teki näitä niinsanotusti "omasta päästäänkin". Esimerkiksi etana on Veeran ihan oma keksintö!

Kun otin töistä kuvia, yksi tyttö harmitteli, että haluaisi ottaa kuvan omasta ja kaverinsa otuksesta. Kun hän sai luvan käyttää kamerakännykkäänsä olivat tytöt innoissaan ja pian koko porukka kuvasi virkkauksiaan. Koulussahan kännykän käyttö on yleensä kielletty. Se oli jotenkin hauska tilanne!

Tässä sitten 6-luokkalaisten tyynyjä, jotka he virkkasivat sen Novitan peiton jälkeen. Isoäidin neliö oli heistä kiva työ ja uskon, että se jäi varmaan monen mieleen niin, että voi olla, että joku joskus myöhemmin kaivaa vanhat opit jostakin ja alkaa vielä virkata peittoa.

Hyvää viikonloppua kaikille! Kiva, että jaksatte lukea ajatuksiani, viime viikollahan tuli jo 20 000 sivun lukua täyteen. Se tuntuu ihan uskomattomalta määrältä!