Äidille

 Tänään ajattelen äitiä.  Huomenna kirkossa luetaan kuulutukseni. Äiti ei ole näitä toisia kuulutuksiani kuulemassa.Minusta tuntui silti hienolta juuri se, että ne luetaan äitienpäivänä.Ja on hienoa on se, että äiti ehti tutustua tulevaan mieheeni ja he tulivat toimeen keskenään. Kutsui jopa miehen yksin syömään kanssaan  kotiinsa, halusi varmaan tutkia millainen mies oikein on!

Itse en käy kirkossa kuin harvoin. Mitä nyt koulussa tulee käytyä. Mutta, huomenna ajattelimme mennä vanhanaikaisesti kuulemaan kuulutukset. Ei sellaisia enää osallemme tule.

Äiti saa virkatut kukat, uskon, että äiti pitäisi niistä, käsityöihminen kun oli, viimeiseen saakka.

Meillä on ikäeroa 30 vuotta. Kun minä täytin 50 vuotta, oli äiti melkein 80. Ennen syntymäpäiväänsä hän poistui keskuudestamme jättäen jälkeensä ison pinon sukkia, joita hän oli kutonut lapsilleen ja lapsenlapsilleen : hänen piti ne antaa syntymäpäivillään jokaiselle.Tämä kortti on spesiaalikortti äidille syntymäpäiväkutsukseni tammikuussa 2007. Siinä me ollaan, äiti ja minä pieni kikkarapää.  Sitä säilytän aarteena, se löytyi äidin kodista kunniapaikalla kun hän kuoli pari kuukautta syntymäpäivieni jälkeen.

Muut saivat tyytyä tähän korttiin. Tässä minä veikistelen 1-vuotiaana.

Tässä me äidin likat nostamme maljat. Tämä kuva on minusta suloisin kuva vanhasta äidistäni.